Kaleerilaiva Suomi

Uudelleenjulkaistu klassikko vuodelta 2011.

Suomea voisi verrata kaleerilaivaan, jonka komentosillalla on hyvin pieni porukka päättämässä laivan suunnasta. Laiva on matkalla EU:n syvässä ytimessä sijaitsevaan satamaan, jossa valtiolaiva nimeltä Suomi on tarkoitus romuttaa. Keski- ja alakannen matkustajien tulevasta kohtalosta ei välitä kukaan.

Keski- ja alakansi ovat suloisesti sekaisin. Joku voisi sanoa, että keskikannen matkustajilla on hieman paremmat olot, koska heillä on sentään penkki allaan, kun alakannen matkustajat joutuvat istumaan kannella. Toisaalta tämän vastineeksi keskiluokan matkustajat joutuvat soutamaan. Heidät on kahlehdittu airoihinsa. Airoissa lukee kummallisia tekstejä, kuten ”30 vuoden asuntolaina”.

Alakannen vapaamatkustajat nauttivat aikansa kuluksi ilmaisista eväistä. Heillä on vähän tylsää, koska heillä ei ole oikein mitään järkevää tekemistä. Lisäksi alakannen porukkaa suututtaa se, että heille tarjotaan vain tarjousmäyräkoiria ja arvonlisäverotonta pizzaa. He ovat nimittäin kuulleet huhua, että yläkannella juodaan shampanjaa ja syödään kaviaaria, ja vaikka alakannen porukka ei edes pidä kaviaarista, heitä kiukuttaa omien eväidensä yksitoikkoisuus. Niinpä he aina välillä yltyvät heittelemään tyhjiä olutpulloja ja noutopizzan pahvilaatikoita komentosillalle, mutta useimmiten roskat kimpoavat yläkannen korkeasta kaiteesta ja tippuvat soutajien niskaan. Jotkut vapaamatkustajat ovat jopa niin vihaisia ja turhautuneita, että he yrittävät porata reikiä laivan pohjaan, vaikka ainoat pelastusveneet sijaitsevat yläkannella, joten aluksen upotessa vapaamatkustajilla ei olisi mitään toivoa, airoihin kahlehdituista soutajista puhumattakaan.

Aina välillä kaleerilaiva poimii kyytiin haaksirikkoisia, jotka liittyvät vapaamatkustajien joukkoon. Jotkut soutajista yrittävät huutaa, että näitä ”haaksirikkoisia” ei kannattaisi ottaa kyytiin, koska laiva on jo täynnä ja ne haaksirikkoisetkin ovat oikeasti merirosvoja. Mutta huudot kaikuvat kuuroille korville. Jostain syystä sekä komentosillan väki että monet vapaamatkustajat näyttävät hyväksyvän uusien vapaamatkustajien ottamisen.

Alakannen matkustajien seassa häärii hyysäreitä, jotka yrittävät porkkanoita tarjoamalla saada lisää väkeä airoihin, mutta alakantelaiset valittavat, että heidän selkänsä on jatkuvasta kannella makaamisesta tullut niin kipeäksi, että soutaminen on mahdotonta. Enimmäkseen hyysärit onnistuvat vain olemaan soutajien tiellä. Eräs alakannen matkustajista, Vesku, päätti tarttua airoon ja huomasi selkäkipujen poistuvan ja elämänlaatunsa paranevan soutamisen myötä. Nyt enää mikään ei saisi häntä luopumaan airostaan. Vesku harkitsee 40 vuoden asuntolainan ottamista. Mutta Vesku onkin vähän hullu.

Koska soutajia on yhä vähemmän, yläkannen väki puhuu soutu-urien pidentämisestä ja lupaa, että ahkerat soutajat pääsevät sitten muutaman vuoden päästä nauttimaan olostaan aurinkokannella. Kukaan ei tunnu huomaavan sitä, että aluksessa ei edes ole aurinkokantta, koska pyramidihuijauksen päälle rakennettu aurinkokansi romahti jo 10-20 vuotta sitten.

Laivan mastoissa kiipeilevät erilaiset Idols- ja Big Brother-tähdet, jotka tekevät takilassa huimia akrobatiatemppuja kaikkien matkustajien yhtäläiseksi iloksi ja viihdytykseksi. Sirkustemppujen seuraaminen saa keski- ja alakannen matkustajat hetkeksi unohtamaan, että he eivät oikeastaan tiedä mihin laiva on menossa.

Mutta mitä tapahtuu, jos soutajat väsyvät ja lakkaavat soutamasta? Tuuliajolle jouduttuaan kaleeri ajautuisi helposti karikkoon.

Mitä siis olisi tehtävä? On aivan selvää, että airoihin olisi saatava enemmän väkeä. Tämä edellyttäisi sitä, että soutajien ja vapaamatkustajien keskinäinen työn- ja tulonjako pitäisi neuvotella uusiksi. Yhteisen aluksen soutaminen ei ole kovin motivoivaa, jos siitä ei saa juuri muuta kuin liikunnan iloa. Ehkäpä vapaamatkustajat voisivat opetella tekemään jotain pieniä hyödyllisiä askareita matkan edistämiseksi. Silloin heilläkin olisi jotain järkevää tekemistä. Kaikkien ei tarvitse soutaa, jos ei selkä kestä, mutta ainakin välillä voisi tuoda vettä soutajalle.

Kaikkein ensimmäiseksi kaleerilaiva Suomen miehistön tulisi kuitenkin lopettaa uusien vapaamatkustajien ottaminen ja reikien poraaminen laivan runkoon. Merirosvot pitäisi ehdottomasti heittää pois laivasta.

Sen jälkeen miehistön ja komentosillan väen tulisi keskustella kurssista ja päättää, mihin tätä laivaa ollaan oikein viemässä. Koska kapteeni ja päällystö on jo havaittu syyntakeettomiksi, heidän äänensä ei saisi kuulua ylimpänä, vaan jokaisella miehistön jäsenellä tulisi olla yksi ääni uudesta kurssista päätettäessä.

Täystyöllisyys Lieksaan

Lieksassa perheryhmäkoti Tuikussa työskentelee 10 kokoaikaista ja 3 osa-aikaista työntekijää. Tuikku on yksi Suomen useista ELY-keskusten kokonaan rahoittamista ilman vanhempia maahan tulleiden alaikäisten maahanmuuttajien sijoituspaikoista. Nyt Tuikku on pulassa, koska sinne sijoitetut 9 nuorta ovat aikuistumassa eikä uusia ole tulossa tilalle. Lieksassa on huutava pula alaikäisistä, ilman vanhempia maahan tulleista pakolaisista. Pulaa on muuallakin Suomessa ja syyrialaiset ovat loppuneet kesken. Tilanne on hälyttävä, sillä Lieksan kristillisen opiston pyörittämän Tuikun 13 työntekijää ovat vaarassa joutua työttömiksi. Lieksassa on ennestään jo tuhat työtöntä.

Joku saattaa ihmetellä, miksi Tuikussa on 13 työntekijää 9 asiakasta kohti, mutta tämä ei ole mitenkään ihmeellinen suhdeluku. Kyse on huostaanotetuista alaikäisistä, joten henkilökuntaa on oltava reilusti. Kolmessa vuorossa 7 päivää viikossa. Siksi näiden nuorten majoitus maksaa yhtä paljon kuin huostaanotettujen suomalaislasten hoiva: arviolta 150 – 250 euroa vuorokaudessa. Huostaanotettuja suomalaislapsia hoitavien lastensuojelulaitosten kohdalla tuota vuorokausihintaa on yleensä tapana kauhistella ja puhua huostaanottobisneksestä. Tuikun kohdalla kyse on tietenkin vain humanitaarisesta auttamisesta ja ihmisten vilpittömästä hyvyydestä.

Tuikun toiminta on epäilemättä voitollista Lieksan kristilliselle opistolle. Lieksan kaupungille se ei maksa mitään, koska valtio maksaa kaiken, ja silloinhan tunnetusti mikään ei maksa mitään. Mutta suomalaisille veronmaksajille jokaisen Tuikussa asuvan maahanmuuttajanuoren ylläpito maksaa vähintään 56 000 euroa vuodessa.

Tuikun yhdeksän alaikäisen kiintiöpakolaisen majoittaminen maksaa siis yhteensä vähintään 500 000 euroa vuodessa.

Jos Suomen valtio haluaisi käyttää suomalaisten veronmaksajien rahoja suomalaisten vanhusten hoitamiseen, nuo 13 työntekijää voitaisiin työllistää vanhustenhoitoon 2500 e/kk keskipalkalla. Kaikilla ryhmäkodin työntekijöillä on sosiaali- ja terveysalan pätevyys ja Lieksassa olisi varmasti tarvetta heidän osaamiselleen.

Jos Suomen valtio siis maksaisi Lieksalle 585 000 euroa vuodessa, Lieksa voisi palkata 13 sairaanhoitajaa/lähihoitajaa/kotiavustajaa/sosiaalityöntekijää vanhustenhoitoon 2500 e/kk keskipalkalla.

Jos Suomen valtio maksaisi Lieksalle 45 000 000 euroa vuodessa, Lieksa voisi palkata kaikki Lieksan 1000 työtöntä työnhakijaa sairaanhoitajiksi, lähihoitajiksi, kotiavustajiksi, ruuankuljettajiksi, kaupassakäyntiavustajiksi tai kotitalkkareiksi vanhustenhoitoon 2500 e/kk keskipalkalla. Työttömyys poistuisi Lieksasta kokonaan. (Laskelmissa käytetty keskipalkka on sote-alalla kohtalaisen kova ja sisältää myös sivukustannukset kertoimella 1,5.)

Työttömyyden poistaminen Lieksasta kokonaan ei maksaisi valtiolle nettona edes tuota 45 miljoonaa, koska samalla säästyisi työttömyyskorvauksia, toimeentulotukea ja asumistukea. Osa palkoista palautuisi valtiolle tuloveroina ja lisääntyneenä kulutuksena.

Kyse on vain siitä, mihin tarkoitukseen Suomen valtio haluaa suomalaisten veronmaksajien rahoja käyttää. Suomihan on rikas maa ja meillä on varaa, kuten ministeri Räsänen televisiossa sanoi puhuessaan pakolaisten ottamisesta. Ja Suomi on päättänyt käyttää velaksi ottamansa rahat pakolaisten hyysäämiseen. Tätä toimintaa perustellaan härskeillä valheilla, kuten esimerkiksi Tuikun tapauksessa.

Alla ote Lieksan kristillisen opiston lausunnosta Lieksan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle:

Kysymys 4: Tuleeko kiintiöpakolaisten ottamisesta Lieksan tuikkuun kustannuksia Suomalaisille veronmaksajille?
Vastaus 4: Ei tule. Pakolaisia otetaan joka tapauksessa Suomeen saman verran, ottipa niitä sitten vastaan Lieksa tai joku muu kunta. Pakolaisnuorten hoiva ja kotouttaminen maksetaan Ely-keskuksen varoista, jotka saa käyttöönsä vastaanottava toimipaikka ja kunta. Tämä on siis julkisista varoista kustannettava tehtävä, joka jonkun Suomessa on välttämättä hoidettava.

Vastaus kysymykseen 4. on raakaa ja tahallista valehtelua.

Orpojen (tai muuten yksin tulevien) alaikäisten pakolaislasten sijoittaminen on suomalaisille veronmaksajille aina huomattavasti kalliimpaa kuin kokonaisten pakolaisperheiden sijoittaminen. Tuikkuun (tai vastaavaan laitokseen) sijoittamisesta koituu suurimmat mahdolliset kulut suomalaisille veronmaksajille (vähintään 56 000 e/v). Kulut ovat samaa luokkaa kuin muissakin lastensuojelulaitoksissa, joiden huostaanottobisnestä suuresti paheksutaan ja pöyristellään.

Jos lapset sijoitettaisiin sijaisperheisiin, kustannus olisi reilut 1000 euroa kuussa (sijaisperheelle maksettava hoitopalkkio ja kulukorvaus), eli 14 000 e/v. Jos orpolapset annettaisiin adoptioon, kustannus veronmaksajille olisi luokkaa lapsilisä (eli 1400 e/v).

Jos lapset saisivat jäädä Syyriaan ja muslimit lopettaisivat toisten muslimien ja kristittyjen tappamisen Syyriassa, suomalaiselle veronmaksajalle koituvat kustannukset olisivat 0 euroa.

Avoin kirje Lieksan valtuutetuille

Kirjoitin vuonna 2009 avoimen kirjeen, jonka lähetin kaikille Lieksan kunnanvaltuutetuille, joiden sähköpostiosoitteen löysin kunnan sivuilta. Muistaakseni yksi jopa vastasi, että mitään hätää ei ole.

Laitoin kirjeen myös kansakunnan viemäriin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8488513

Tämä vain todisteena siitä, että ennustaminen on helppoa; varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.

Avoin kirje Lieksan valtuutetuille

Valtio on kuulemma suuressä hyvyydessään päättänyt siunata Lieksaa antamalla teille vastaanottokeskuksen, jonka turvapaikanhakijat tuovat alueelle toimeliaisuutta ja ostovoimaa yli miljoonalla eurolla vuodessa. Kuulostaa hienolta. Tehän voisitte valtiolta kysyä, miksi se ei pienemmällä vaivalla lisäisi alueen ostovoimaa lyömällä joka vuosi jokaisen 12 910 lieksalaisen käteen 80 euron ostokortin, joka on käytettävä vuoden loppuun mennessä alueen yrityksissä. Ostovoiman lisäys jäisi näin taatusti omalle seudulle.

Jos kyse on siitä, että tärkeintä onkin saada vuokralaisia kaupungin omistamalle Lieksan Vuokrataloille (144 000 €/v), niin miksi niihin tyhjillään oleviin vuokra-asuntoihin ei kärrätä asunnottomia pääkaupunkiseudulta? Siellä on tuhansia asunnottomia, joista monet varmasti mielellään palaisivat kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Eikö valtio voisi maksaa tätä?

Jos tarkoituksena on Lieksan pitkäaikaistyöttömien aktivoiminen kotoutustoimintaan, niin eikö sitä voitaisi tehdä siten, että puolet pitkäaikaistyöttömistä esittää vuoroviikoin kotoutettavaa ja toinen puoli keksii heille kivaa tekemistä ja auttaa täyttelemään sossun kaavakkeita. Seuraavalla viikolla vaihdetaan rooleja. Ja valtio maksaa.

Tai jos kaikkein tärkeintä on se, että kotoutettavan on oltava eri värinen kuin kotouttaja, niin ylläolevan ehdotuksen voisi toteuttaa siten, että kotouttamisvuorossa olevat pitkäaikaistyöttömät pistävät purkista väriä naamaansa ja jonkun hassun hatun päähänsä, jolloin roolijakokin selkeytyy. Tämä loisi suurta toimeliaisuutta kemikalio- ja hattualalle.

Mutta jos valtion edustajat vastaavat, että itse asiassa he eivät välitä lieksalaisten hyvinvoinnista tai taloudellisesta menestyksestä pätkääkään, silloin te olette kuulleet totuuden. Suomen ”kansainvälisen maineen” takia on tärkeää jakaa rahaa näille ulkomaalaisille, jotka on varta vasten houkuteltu tänne sillä, että Suomeen turvapaikanhakijaksi tulijalle annetaan käteen 10 kertaa enemmän rahaa kuin esimerkiksi Saksassa. Mutta Lieksan kannalta tämä ei ole hyvä kauppa.

Euroopassa aletaan vähitellen myöntää, että tänne turvapaikanhakijoina tulvivat laittomat siirtolaiset eivät edusta mitään muuta kuin taloudellista ja sosiaalista taakkaa. Ja sitä taakkaa ei kukaan oikein enää halua. Suomessa monen pikkukunnan pakolaispolitiikka on perustunut siihen, että kun valtionosuus loppuu, pakolaisetkin ymmärtävät siirtyä pääkaupunkiseudulle. Mutta nyt sielläkään ei ole enää tilaa.

Lieksan päättäjät ovat keksineet ikiliikkujan. Ottamalla 30 pakolaista saadaan 60 000 € valtion avustusta, jolla palkataan 20 pitkäaikaistyötöntä palkkatuella kotouttamaan pakolaisia. Mutta kun valtion tuki 3 vuoden jälkeen loppuu, Lieksalla onkin 30 pitkäaikaistyötöntä enemmän kuin alussa, joten sitten pitääkin ottaa 75 pakolaista lisää. Sillä mitkä ovat ihmisen työllistymismahdollisuudet Lieksassa, jos luku- ja kirjoitustaito on huono tai olematon tai jos häneltä puuttuu peruskoulutus ja työkokemus? Siis vaikka hän osaisi suomea.

Pakolaiset eivät myöskään ole ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan. Päinvastoin. Hehän kuluttavat jo entisestäänkin vähiä resursseja. Uuteen vastaanottokeskukseen ei tulla palkkaamaan yhtään pitkäaikaistyötöntä, koska työntekijöillä on oltava sosiaali- ja terveydenhoitoalan pätevyys. Jos teillä on päteviä sosiaali- ja terveydenhoitoalan ihmisiä työttöminä, miksi te ette palkkaa heitä esimerkiksi vanhustenhuoltoon? Soittakaapa vaikka Lammin äskettäin avattuun vastaanottokeskukseen ja kysykää, kuinka moni siellä töissä oleva palkattiin omalta paikkakunnalta. Tai pitkäaikaistyöttömien joukosta. Miettikää sen jälkeen uudelleen.

Jos miettimisen jälkeenkin pakolaisten ottaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, haluaisin mielelläni esitellä teille omistamani konsulttiyrityksen edelläkävijäratkaisua, jonka avulla Lieksa voisi säästää valaistuskuluissa kehittämällä aivan uudenlaisia toimintamalleja, eli kantamalla säkillä valoa tupaan.