Vaalipohdintaa ja demokratian rajoja

Lähdin eurovaaliehdokkaaksi pitääkseni esillä kolmea asiaa: EU-eroa, euroeroa ja Suomen oman, tiukemman maahanmuuttopolitiikan tarvetta. Näitä tuli sitten pidettyä esillä erilaisissa vaalitilaisuuksissa. Kerta kiellon päälle, eli toistan ne varmuuden vuoksi vielä tässä: Suomessa ei mikään asia tule kääntymään parempaan päin, ennen kuin Suomi tajuaa erota EU:sta ja ottaa käyttöön oman, vapaasti kelluvan valuutan. Myös oma, tiukka maahanmuuttopolitiikka ja rajavalvonta ovat Suomelle elintärkeitä.

Odotusteni mukaisesti valtamedia ja valtapuolueet eivät halunneet nostaa näitä aiheita lainkaan julkiseen keskusteluun.

EU:sta eroaminen oli se kysymys, joka selvimmin jakoi puolueet kahteen leiriin. Paras esimerkki tästä oli pienpuolueiden pj-vaalitentti, jossa ei juuri muusta puhuttukaan kuin EU:sta eroamisesta, vaikka toimittaja yritti parhaansa mukaan viedä keskustelua muihin puheenaiheisiin. Sen sijaan pari päivää myöhemmin pidetyssä YLE:n suurten puolueiden pj-tentissä EU:sta tai eurosta eroamista ei otettu puheeksi sivulauseessakaan, vaikka kaikki tietävät, että piikki on vielä auki ja uudet tukipakettikierrokset pyörähtävät käyntiin heti eurovaalien humun hälvettyä.

Eurovaalien tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että EU-intoilijat lähtivät ahkerasti uurnille mutta EU:hun kriittisesti suhtautuvat jättivät nämä vaalit väliin. Parhaiten tämä näkyy siinä, että perussuomalaiset eivät saaneet aktivoitua edes vankkoja kannattajiaan äänestämään, vaan äänisaalis jäi peräti 5 prosenttiyksikköä gallupkannatuksesta. Yrityksen puutteesta PS-ehdokkaita ei voi syyttää, sillä he kiersivät maata kiitettävän ahkerasti.

Jos suurin osa suomalaisista kokee, että äänestäminen on turhaa, koska mikään ei kuitenkaan muutu, koko demokraattinen järjestelmä menettää oikeutuksensa.

Äänestysaktiivisuus vs. legitimiteetti

Yhtenä yleisimmistä argumenteista suoraa demokratiaa vastaan käytetään sitä, että kansanäänestyksen tulos ei edusta oikeutetusti kansan tahtoa, jos äänestysaktiivisuus jää kovin alhaiseksi. No, miten alhaiseksi sen oikein pitää tippua, että vaali olisi mitätön? Näiden vaalien äänestysaktiivisuus oli 40,9% eli eurovaalien tavanomaista tasoa. Tämä tarkoittaa sitä, että vain alle 9% äänioikeutetuista äänesti vaalivoittaja kokoomuksen puolesta. Yli 2,7 miljoonaa äänioikeutettua jätti äänestämättä, mutta 390 000 äänen perusteella kokoomus pääsee nimittämään Suomen seuraavan EU-komissaarin ja vaikuttamaan ratkaisevasti Suomen EU-politiikan suuntaan.

Jos vaikkapa homoliitoista järjestettäisiin sitova kansanäänestys ja 60% suomalaisista jättäisi kokonaan äänestämättä, monet varmasti kritisoisivat kansanäänestyksen tuloksen legitimiteettiä. Miten vain 40% kansasta (tai itse asiassa 21%, mikäli kansanäänestys olisi tiukka) voisi muka päättää näin tärkeästä asiasta?

Homoliittojen tai kettutarhauksen tai pakkoruotsin suhteen on kuitenkin aivan ymmärrettävää, että vaikka nämä asiat herättävät hyvinkin suuria tunteita, ne ovat kuitenkin monille ihmisille aivan yhdentekeviä, jolloin henkilö voi huoletta jättää asian toisten päätettäväksi. Sitä paitsi kansanäänestyksessä päätetään vain yhdestä asiasta kerrallaan: homoliittojen saama kannatus ei oikeuta pitämään pakkoruotsia voimassa tai käyristämään kasvihuonekurkkuja. EU-vaaleissa annettu mandaatti on paljon laajempi: se kattaa sekä kurkunkäyryydet että kansalaisten satelliittiseurannan ja uudet ongelmamaiden tukipaketit. Siksi EU-vaaleilla tulisi minun mielestäni olla tukenaan huomattavasti korkeampi äänestysprosentti kuin jollakin yksittäisellä kansanäänestyksellä.

Aivan viimeiseksi haluaisin kiittää kaikkia äänestäneitä. Muutospuolue sai yhteensä 4873 ääntä. Se on noin 0,3 % annetuista äänistä eli kannatuksemme on samalla tasolla kuin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Itse sain 317 ääntä, mikä on enemmän kuin olen saanut missään vaaleissa aikaisemmin.

Eduskuntavaalit ovat viimeistään 11 kuukauden kuluttua. Silloin pelikenttä on aivan eri näköinen ja muutospuolueella on todelliset menestymisen mahdollisuudet.

Ei armoa elintasopakolaisille

Viime päivinä meille on jälleen kerrottu liikuttavia tarinoita ilmastonmuutosta pakenevista afrikkalaisista vainojen uhreista, jotka roikkuvat hukkumaisillaan laudanpalasen varassa Euroopan rannoilla (Merja Kyllönen ja Mia Kumpula-Natri MTV3:n vaalitentissä eilen). Meille on kerrottu, että 70 000 ihmistä on kuollut Euroopan rajoille, koska ”EU käy sotaa konflikteja ja vaikeita olosuhteita pakenevia ihmisiä kohtaan” (Sirpa Kauppinen blogissaan).

On totta, että monet laittomasti Eurooppaan yrittäneet ovat hukkuneet Välimerellä. Parempaa elintasoa etsivät ihmiset turvautuvat ihmiskauppiaiden palveluihin. Aina nämä ihmissalakuljettajat eivät kohtele asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Veneet ovat huonokuntoisia ja ne lastataan liian täyteen matkustajia. Joskus ihmissalakuljettajat upottavat tahallaan veneensä merivartioston lähestyessä, jotta venettä ei missään tapauksessa voitaisi hinata takaisin lähtöpaikkaan.

Afrikan väestönkasvu on määrällisesti ennen näkemättömällä tasolla. Tulijoista ei siis ole puutetta. Sadat miljoonat afrikkalaiset ovat valmiita muuttamaan Eurooppaan paremman elintason toivossa. Ja heitä syntyy koko ajan lisää.

On vain yksi toimiva keino estää ihmisiä hukkumasta Välimereen: koska tarjonta on rajaton, meidän on vähennettävä kysyntää. Elintasopakolaisille on tehtävä kerta kaikkiaan selväksi, että heille ei ole Euroopassa mitään kysyntää: ei orjatyövoimana, ei halpatyövoimana, ei tulevaisuuden ”työvoimareservinä” eikä edes ”humanitaarisina” maahanmuuttajina.

EU:n tulisi palauttaa kaikki Välimeren yli laittomasti pyrkivät takaisin Afrikkaan. EU-maissa laittomasti oleskeleville ns. ”paperittomille” ulkomaalaisille ei pitäisi järjestää terveydenhoitopalveluja ja erityisetuja, vaan heidätkin pitäisi lähettää takaisin kotiinsa. Hukkumisvaaran minimoimiseksi veneet pitäisi käännyttää mahdollisimman lähellä Afrikan rannikkoa. EU:lla oli aiemmin Libyan diktaattori Muammar Gaddafin kanssa sopimus, jossa Gaddafille maksettiin siitä, että hän esti elintasopakolaisia pyrkimästä maansa kautta Eurooppaan. Nyt uusi ja vapautettu Libya voisi toimia humanitaarisena pakolaisleirinä Euroopasta palautettaville laittomille siirtolaisille. Tietenkin ehdottomasti heidän ihmisoikeuksiaan kunnioittaen.

Jos EU toimisi kahden vuoden ajan yllä kuvatulla tavalla, Eurooppaan suuntautuvat pakolaisvirrat laantuisivat kuin taikaiskusta, kun afrikkalaisten keskuuteen leviäisi sanoma, että Eurooppaan on turha pyrkiä, koska sinne ei kuitenkaan pääse. Kukaan.

Sen jälkeen kukaan ei enää hukkuisi Välimereen eikä kuolisi EU:n rajoilla.

Afrikan ja Lähi-idän ongelmia eivät pysty ratkaisemaan ketkään muut kuin näiden alueiden asukkaat itse. Syyrialaisten on lakattava sotimasta keskenään ja ajettava ulkomaalaiset uskonsoturit ja palkkasoturit maasta pois. Afrikkalaisten on löydettävä omat, afrikkalaiset ratkaisunsa väestönkasvun sääntelyyn ja kestävän kehityksen mukaiseen elämäntapaan omissa maissaan.

Jos Eurooppa ottaa vastaan Afrikan väestöräjähdyksen aiheuttaman ylimääräisen väestöpaineen, satoja miljoonia ihmisiä, Eurooppa tuhoutuu muutamassa vuosikymmenessä ja muuttuu toiseksi Afrikaksi eurooppalaisten jäädessä vähemmistöiksi omissa maissaan. Tämä ei tietenkään mitenkään helpota varsinaisen Afrikan ongelmia vaan ainoastaan levittää niitä.

Valitettavasti EU on jo ratkaisunsa tehnyt. EU ei aio tehdä yhtään mitään konkreettista hillitäkseen laittomien pakolaisten tulvaa Afrikasta ja Lähi-idästä. Itse asiassa Eurooppa on jo nyt tuhoutunut, mutta useimmat eurooppalaiset eivät itse sitä vielä tajua. Aiempi vastaava esimerkki oli kansainvaellusten alle tallautunut Rooman valtakunta, jonka tuho johti monta vuosisataa kestäneeseen pimeään keskiaikaan. Silloinkin tavallisille ihmisille tarjottiin harhakuvia suuruudesta ja rikkaudesta – leipää ja sirkushuveja, vaikka heidän yhteiskuntansa oli jo murtunut.

Pieni ja velkainen Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto eikä rauhaanpakottaja. Ainoa, minkä Suomi voi vielä tehdä on pelastaa itsensä. Tämä tarkoittaisi EU:sta eroamista mahdollisimman pian ja oman, tiukan maahanmuuttopolitiikan käyttöönottoa.

Vähintäänkin Suomessa pitäisi järjestää sitova kansanäänestys siitä, millaista maahanmuuttopolitiikkaa suomalaiset oikeasti haluavat, ja millä hinnalla.

Oheiseen videoon on koottu parhaat palat YLE:n vaalihaastatteluistani maahanmuuttopolitiikkaa koskien. Se kestää vain reilut 2 minuuttia, joten sen jaksaa katsoa. Tiukkaa asiaa. Videota suositellaan erityisesti suvaitsevaisiksi itseään pitäville ihmisille, koska se tarjoaa mainion tilaisuuden pöyristymiseen sekä oikeutetun vihan ja moraalisen ylemmyyden tuntemiseen. Nauttikaa!

Leino ei tunne armoa:

Eduskunnassa keskustellaan Suomen eroamisesta EU:sta

Näiden vaalien suurin jakolinja kulkee siinä, että lähes kaikki pienpuolueet vaativat Suomen eroamista eurosta ja EU:sta tai ainakin kansanäänestyksen järjestämistä asiasta. Sen sijaan suuret, vanhat puolueet eivät halua keskustellakaan EU:sta eroamisesta. Siksi on erinomaisen hyvä, että Suomen EU-erosta keskustellaan eduskunnan suuressa salissa.

Kansanedustaja James Hirvisaari on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jossa ehdotetaan säädettäväksi laki kansanäänestyksestä, jonka aiheena on Suomen eroaminen Euroopan unionista. Perustuslain mukaan äänestys on neuvoa-antava, vaikka se muutoslaisten mielestä saisi mieluummin olla sitova. Äänestys toimitettaisiin eduskuntavaalien 2015 yhteydessä.

Äänestäjien vastattavaksi esitettäisiin seuraava kysymys: ”Tuleeko Suomen erota Euroopan unionin jäsenyydestä?”

Äänestäjän tulisi vastata kysymykseen joko ”KYLLÄ” tai ”EI”.

Tämän lakialoitteen lähetekeskustelu pidetään eduskunnassa torstaina 22.5.

Toivottavasti mahdollisimman monet aloitteen allekirjoittaneet kansanedustajat ehtivät paikalle puhumaan. Allekirjoittajathan ovat:

James Hirvisaari /m11
Olli Immonen /ps
Teuvo Hakkarainen /ps
Markus Mustajärvi /vr
Pertti Virtanen /ps
Jyrki Yrttiaho /vr
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Jussi Halla-aho /ps
Juho Eerola /ps

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua tämä lakialoite herättää. Eurokiimainen media tuskin uskaltaa siitä juurikaan uutisoida. EU:sta ja eurosta eroamisen mahdollisuudet ovat näiden eurovaalien suuria tabuja.

Kansanäänestystä tullaan vastustamaan muun muassa sillä perusteella, että johan siitä asiasta on kertaalleen äänestetty, vaikka se EU, joka meille 20 vuotta sitten luvattiin oli aivan erilainen kuin nykyinen, salaa liittovaltioksi muuttuva velkaunioni.

Lähetekeskustelua odotellessa kannattaa katsoa viime viikolla pikkuparlamentissa lakialoitteen esittelytilaisuudessa kuvattu video, jossa kerron, miksi EU-jäsenyydestä tulisi järjestää uusi kansanäänestys juuri nyt.

Pariutuminen pakkoruotsin perusteluna

Eduskunnassa käytiin eilen keskustelua koulujen vapaaseen kielivalintaan liittyvästä kansalaisaloitteesta. 62 158 suomalaista on sitä mieltä, että ruotsin opiskelusta pitäisi tehdä vapaaehtoista kaikilla kouluasteilla.

Käydyn keskustelun aikana ainakin kolme kansanedustajaa käytti pariutumista argumenttina pakkoruotsin puolesta.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru:

Tästä syystä ajattelen näin, että minulle on ollut henkilökohtaisesti paljon hyötyä ruotsista – kolmas tunnustus – koska olen myöskin saanut tutustua ruotsalaiseen poikaystävään nuorena juuri siksi, että osasin edes muutaman sanan heti alkuun ruotsia. Tuo kielitaito teki kyllä elämästä hiukan helpompaa.

Risto Kalliorinne /vas:

Esimerkiksi, kun oululainen tyttö ihastuisi vaasalaiseen poikaan ja haluttaisiin perustaa yhteistä elämää sitten sinne Vaasaan, niin kun ei ollut tullut opiskeltua yhtään ruotsia, ei ole mitään asiaa julkisiin virkoihin sinne seudulle. Eli pidetään ovet auki ja annetaan nuorille perusosaaminen ruotsin kielestä.

Oras Tynkkynen /vihr:

Toiseksi vähän edustaja Kalliorinteen hengessä haluan todeta, että nuoren on usein hyvin vaikea ennakoida, mitä kieliä hän tulevassa elämässään tarvitsee. En esimerkiksi itse koulua käydessäni tiennyt, että puolisoni tulee olemaan ruotsalainen, ja kun käyn Ruotsissa puolisoni perheen luona, niin on hyvin paljon iloa siitä, että osaa edes kohtalaisesti ruotsia.

Itse olen aivan varma, että Krista Kiuru ja Oras Tynkkynen olisivat päässeet pariutumaan ruotsalaismiehen kanssa vaikka eivät osaisi sanaakaan ruotsia. Rakkauden kieli on sanaton ja luonto tikanpojan puuhun ajaa.

Mielestäni on törkeää käyttää omia, henkilökohtaisia parinvalintapreferenssejään perusteluna sille, että kaikkien suomalaisten on pakko opiskella ruotsia koulussa. Varsinkin kun opetusministeri tekee niin. Koulujen kieltenopetukseen tai maahanmuuttopolitiikkaan tai mihinkään muuhunkaan asiaan liittyvän lainsäädännön ei tulisi perustua poliittikkojen henkilökohtaisiin pariutumiskokemuksiin.

Kiurun ja Tynkkysen logiikkaa mukaillen ehdotan, että Suomen koulujen opetussuunnitelmiin on lisättävä thain kielen kurssi, joka on pakollinen kaikille pojille. Tästä voi olla korvaamatonta etua heille vanhemmalla iällä.

”Minulle on ollut henkilökohtaisesti paljon hyötyä thaista, koska olen myöskin saanut tutustua thaimaalaiseen tyttöystävään juuri siksi, että osasin edes muutaman sanan heti alkuun thaita. Tuo kielitaito teki kyllä elämästä hiukan helpompaa”, kertoo entinen peräkammarinpoika Reiska Takahikiältä.

”Kyllähän se thain opiskelu silloin koulussa harmitti, varsinkin niiden kirjainväkkyröiden piirteleminen oli tuskaista”, Reiska muistelee.

”Mutta loppujen lopuksi minua viisaammat tiesivät minua itseäni paremmin, mitä kieliä tulen elämässäni tarvitsemaan”, lopettaa Reiska hymyillen ja taputtaa vaimoaan Joo-Jingiä hellästi pyllylle.

Hölmöläisten elvytystä

(Uudelleenjulkaisu vuodelta 2009)

Tulipa eräänä päivänä vikkelä vilunkimies Hölmölän kunnanjohtajan puheilla ja sanoi: ”Nyt saat valita: otatko 1000 euron lahjakortin jokaiselle kuntalaiselle vai sata lasta hoidettavaksesi?” Kunnanjohtaja miettii hetken. Tuhannen euron lahjakortti jokaiselle kuntalaiselle kuulostaa hyvin houkuttelevalta. Varmuuden vuoksi hän kysyy kuitenkin vielä: ”Sata lasta? Millaisia lapsia ne sitten olisivat?”

”Oi”, sanoo vikkelä vilunkimies. ”Ne ovat aivan ihmeellisiä lapsia. Niitä sanotaan ankkurilapsiksi. Ne ovat suuria kuin aikuiset miehet ja niillä kasvaa parta, mutta iältään ne ovat ikuisesti alle 15-18-vuotiaita.”

”Eikö sellaisten lasten hoitamisessa ole kova riesa”, kysyy kunnanjohtaja. ”Ja kalliiksikin se varmaan tulee.”

”Vielä mitä! Niiden hoitaminen ei maksa mitään. Päinvastoin: valtio maksaa kaiken. Ja mikä parasta, ne ihmeelliset lapset munivat kultamunia!”

”Kultamuniako? Ihanko varmasti?” kysyy kunnanjohtaja.

”Kyllä”, sanoo vikkelä vilunkimies ja lyö kunnanjohtajan käteen Työministeriön Erilaisuus on rikkaus -esitteen, jossa kerrotaan, miten maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille.

”Voi miten ihmeellistä”, huudahtaa kunnanjohtaja. ”Monikulttuuri on todellinen rikkaus! Kyllä minä sitten otan mieluummin niitä kultamunia!”
_________________________

Ylläoleva satu ei tietenkään ole totta. Kunnille ei tehdä noin ihmeellisiä tarjouksia, joissa he voisivat valita. Sen sijaan Suomen kunnanvaltuutetuille tehdään tarjouksia, joista he eivät voi kieltäytyä.

Tiistain Helsingin Sanomissa Perttu Kauppinen kirjoitti siitä, miten valtio on lähtenyt käyttämään kuntiin rakennettavia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia velkaelvytyksen välineinä.

”Ennusteiden mukaan turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa niin, että tänä vuonna Suomeen on perustettava kymmeniä vastaanottokeskuksia. Uusien keskusten perustaminen houkuttelee vähäväkisiä kuntia, sillä pienikin keskus työllistää parikymmentä ihmistä ja parikymmentä työssäkäyvää ihmistä tuo verotuloja.”

Kauppinen antaa käytännön esimerkin tällaisen elvytyksen kustannuksista:

”Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.

9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.

Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot.”

Vaikuttaa siis siltä, että tässäkään ei ole keksitty ikiliikkujaa.

Tiistain Aamulehti kertoi meille vastaavanlaisen tarinan Punkalaitumelta, jossa jo kertaalleen suljettu vastaanottokeskus on avattu uudelleen. Kuvassa on vastaanottokeskuksen nuorekas, alle kolmikymppinen johtaja, joka näyttää huomattavasti lapsenkasvoisemmalta kuin hänen takanaan seisovat asiakkaat, jotka kaikesta päätellen ovat niitä alaikäisiä turvapaikanhakijoita, joita keskuksessa on peräti 110 kappaletta.

Oletetaan, että HS:n toimittajan esittämä arvio alaikäisen vastaanottokeskuspaikan kustannuksista pitää paikkansa (olen kuullut sekä suurempia että hieman pienempiä lukuja) ja että kaikki 110 keskuksen asiakasta on ilmoittanut olevansa alaikäisiä. Tällöin vastaanottokeskuksen kustannukset vuodessa ovat 4 686 000 euroa vuodessa. En tiedä, paljonko 3400 asukkaan Punkalaidun tilittää valtiolle ansio- ja pääomaveroja vuodessa, mutta tilanne voi hyvinkin olla se, että vastaanottokeskuksen ylläpitäminen maksaa valtiolle enemmän kuin Punkalaitumen valtionverojen tuotto.

Samalla rahalla Punkalaitumen kunta voisi antaa jokaiselle kuntalaiselle 1 000 euron lahjakortin. Ja vielä jäisi reilu miljoona säästöönkin. Jos lahjakorttiin kytkettäisiin ehto, että se pitää kuluttaa paikallisiin palveluihin ja tuotteisiin, sillä olisi varmasti melkoinen elvyttävä vaikutus kunnan talouteen. Ja lahjakortti pitäisi tietenkin käyttää vuoden loppuun mennessä, koska ensi vuonna tulee uusi 1 000 euron lahjakortti. Ja sitä seuraavana taas uusi. Kuntalaiset olisivat varmasti iloisia. Esimerkiksi kolmilapsinen perhe saisi 5 000 euroa ylimääräistä käyttöönsä.

Punkalaitumen kunnanvaltuustolle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta valita lahjakortin antamista jokaiselle kuntalaiselle vauvasta vaariin, vaan heidän oli pakko ottaa vastaan ankkurilapsia ja kertoa kuntalaisille, että monikulttuuri on rikkaus.

Sama tilanne on parhaillaan menossa kymmenissä Suomen kunnissa. Lipevät bisnesmiehet etsivät sopivia kiinteistöjä vastaanottokeskuksiksi. Kyseessä ovat isot rahat, joista riittää jokaiselle osansa. Bisnesmiesten tukena on erittäin luotettavia tahoja, kuten maahanmuuttoministeriö ja Suomen Punainen Risti. Kukaan ei voisi ikinä uskoa, että Suomen Punainen Risti sekaantuisi mihinkään sellaiseen, mikä olisi Suomelle ja suomalaisille vahingoksi.

Ja kaikki kunnanjohtajat hokevat samaa mantraa: ”Tämä on hyväksi kunnan taloudelle. Valtio maksaa. Me saamme työpaikkoja ja verotuloja. Valtio maksaa. Tämä ei maksa kuntalaisille mitään. Valtio maksaa.” Höpinä muistuttaa elävästi vanhaa Kummeli-sketsiä, jossa Saku ja Speedy menevät solmimaan levytyssopimusta. Kaikki hokevat, että artisti maksaa, artisti maksaa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, että kuka se artisti on.

No, arvoisa lukija, minä voin kertoa, että se artisti olet sinä. Tämän hullutuksen maksajana on jokainen Suomen kansalainen. Ja jos satut peräti käymään töissä, mutta sinulla ei ole mahdollisuutta ottaa ansioitasi kevyemmin verotettuina pääomatuloina, sinusta tulee oikea huippuartisti. Pääset maksamaan Suomen monikulttuuristamisesta huippuhinnan kiristyvinä veroina, leikattuina palveluina ja turvattomampana elinympäristönä. Osittain maksu tapahtuu velaksi. Valtionvelan määrän oletetaan kasvavan tänä vuonna noin 64 miljardiin euroon. Vuonna 2013 se on jo noin 103 miljardia euroa, mikä vastaa 50 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomeen virtaa tänä vuonna ruotsinlaivoilta arviolta 6 000 – 10 000 turvapaikanhakijaa, joista jopa tuhat saattaa olla ilman huoltajaa saapuvia alaikäisiä turvapaikanhakijoita, eli suomeksi sanottuna ankkurilapsia. Uuden ulkomaalaislain ansiosta lähes kaikki nämä turvapaikanhakijat (siis myös väärin perustein turvapaikkaa hakeneet) saavat jäädä jollakin verukkeella Suomeen loppuiäkseen (artisti maksaa). Heillä on myös oikeus tuoda perheensä luokseen Suomeen (artisti maksaa). Jos joku näistä ankkurilapsista sattuisi ihan oikeasti olemaan sotaorpo, niin ei hätää: ystävällinen ihmiskauppias kyllä löytää sopivan perheen yhdistettäväksi orpoon ankkurilapseen ja väärentää tarvittavat paperit Kaiken tämän maksaa viime kädessä artisti.

Tänä vuonna tulevat 6 000 – 10 000 turvapaikanhakijaa eivät siis muni kultamunia, mutta monistuvat kyllä perheenyhdistämisten kautta 30 000 – 40 000 elintasosiirtolaiseksi, jotka tarvitsevat asuinpaikan jostakin kunnasta ja menevät asuntojonoissa suomalaisten edelle. Ja seuraavana vuonna tulee taas yli 10 000 uutta turvapaikanhakijaa. Kuntapaikkoja tarvitaan siis valtavasti.

Hallitus keskustelee parhaillaan ”kehysriihessä” kuntien valtionosuuksien korottamisesta. On aivan varmaa, että kuntien valtionosuudet tullaan sitomaan siihen, miten paljon vastaanottokeskuksia ja oleskeluluvan saaneita pakolaisia kunnat suostuvat ottamaan vastaan. Jos kunta ei suostu, se ei saa valtiolta niitä rahoja, jotka kunta tarvitsee selviytyäkseen lakisääteisistä velvoitteistaan tavallisia kuntalaisia kohtaan.

P.S. Jos joku ei usko, että työministeriö sepittää ihmisille satuja kultamunia munivista maahanmuuttajista, niin asian voi tarkistaa alla olevasta linkistä. Paljonkohan tuonkin esitteen tekeminen on maksanut? No, väliäkö sillä. Artisti maksaa. (Kuluneiden 5 vuoden aikana esite on nähtävästi poistettu netistä.)

http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/07_aineistot_kirjasto/01_esitteet/eril_rikkaus/erilaisuus_esite.pdf