Oulun kirvessurmat olisi helposti voitu estää – jo 25 vuotta sitten

Oulun Tuirassa kaksi suomalaista sai surmansa kirvestä heiluttaneen somalin uhreina. Osanottoni uhrien omaisille ja ystäville.

Näiltäkin väkivallanteoilta oltaisiin vältytty, mikäli somaleja ei oltaisi 25 vuotta sitten otettu lainkaan Suomeen.

1980-luvulla Suomessa oli ehkä kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä somaleja. Näistä yksi työskenteli kunnaneläinlääkärinä Savossa ja joukossa oli toinenkin lääkäri.

Somalien joukkomuutto Suomeen alkoi toukokuussa 1990. Nämä Neuvostoliitosta Suomeen tulleet somalit olivat olleet Moskovassa opiskelemassa. Heistä oli ollut tarkoitus kouluttaa sosialistisen vallankumouksen kaadereita diktaattori Siad Barren hallitsemaan Somaliaan. Neuvostoliiton kaaduttua kukaan ei kuitenkaan enää elättänyt heitä Moskovassa, joten he lähtivät etsimään elantoa muualta.

Jos heti ensimmäiset Suomeen yrittäneet somalit olisi välittömästi palautettu Neuvostoliittoon sillä perusteella, että Neuvostoliitto on näille Moskovassa jo vuosia opiskelleille henkilöille turvallinen maa, somalien muuttovirta olisi kääntynyt pois Suomesta. Kaikki olisivat menneet Ruotsiin. Näin ei kuitenkaan tehty. Somalit päästettiin Suomeen ja heille myönnettiin oleskelulupa ”suojelun tarpeen” tai ”painavan humanitaarisen syyn” vuoksi. Vain muutama kymmenen somalia tuhansista katsottiin oikeiksi pakolaisiksi, ja tällöinkin turvapaikan saannin ehtoja tulkittiin epäilemättä hakijan eduksi.

Tällä tavoin Suomeen pääsi 1990-luvun alkuvuosina syntymään neljän tuhannen hengen somaliyhteisö, joka on sen jälkeen jatkuvasti laajentunut muun muassa perheenyhdistämisten ja yhä uusien turvapaikkahakemusten kautta. Samalla Suomeen syntyi oma intressiryhmänsä niistä, jotka saavat elantonsa turvapaikkabisneksestä. Turvapaikka- ja kotouttamisbisneksen menestyminen vaatii, että Suomeen on tultava jatkuvasti yhä enemmän turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia. Tällä hetkellä turvapaikkabisneksestä elantonsa saavat tahot yrittävät houkutella Suomeen mahdollisimman paljon Syyrian pakolaisia, jotka muuten menisivät Ruotsiin, koska heillä on siellä jo sukulaisia ja tuttavia. Turvapaikkabisneksen ammattilaiset tietävät, että tietystä maasta peräisin olevan yhteisön on oltava riittävän suuri, jotta se alkaisi houkuttaa samasta maasta aina vain lisää asiakkaita.

Suomi olisi aivan toisenlainen maa, jos somaleja ei olisi päästetty Suomeen. Tällöin myös muut turvapaikanhakijavirrat olisivat suuntautuneet muualle.

Mieleeni ei tule ainuttakaan myönteistä asiaa, joka olisi seurausta somalien tulosta Suomeen. Sen sijaan vahinkoa on tullut valtavasti: somalit ovat tappaneet useita suomalaisia ja aivan liian monet suomalaiset ovat joutuneet somaleiden ryöstämiksi, pahoinpitelemiksi ja raiskaamiksi. Puhumattakaan siitä taloudellisesta taakasta, jonka somalien saamat sosiaaliavustukset ja kiintiötyöpaikat ovat aiheuttaneet.

Kaikki somalit eivät tietenkään ole hulluja kirvesmurhaajia, mutta mitä enemmän sisällissotien repimistä maista otetaan traumatisoituneita ihmisiä Suomeen, sitä enemmän joukossa on myös tappajia, ryöstäjiä ja raiskaajia. Tämä kaikki oli tiedossa jo vuonna 1990 ja monet kaukonäköiset ihmiset, kuten Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja presidentti Mauno Koivisto yrittivät varoittaa, että tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää. Heitä ei kuunneltu. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli sikäli ranskalaisia kollegoitaan onnekkaampi, että häntä ei ammuttu, mutta hän sai kuitenkin potkut Hesarista.

Viimeisten 25 vuoden ajan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ovat ohjanneet sairaat ja vallanhimoiset ihmiset, jotka vihaavat omaa itseään ja sitä kautta kaikkea suomalaista. Ihmisoikeuksiin ja hyväntekeväisyyteen vedoten he ovat rahdanneet Suomeen mahdollisimman moniongelmaisia ja sopeutumishaluttomia ihmisiä toiselta puolelta maailmaa. Jostain syystä näiden kieroutuneen eliitin edustajien on annettu riehua vapaasti. Heidän tekojensa arvostelijoille sen sijaan on jaettu kovia rangaistuksia.

Kaikki tämä pahuus ei ole sattumaa eikä luonnonvoima. Se perustuu harkitusti ja tahallaan tehtyihin päätöksiin.

Neljännesvuosisata sitten Suomi olisi voinut valita toisin. Ja olisi varmasti valinnutkin, jos kansalta olisi kysytty.

Olisiko nyt viimein aika kysyä kansalta?

***

Katso myös samaan aiheeseen liittyvät videot:

Miten somalit saapuivat Suomeen? 1/2 (lyhyempi ja hauskempi)

Miten somalit saapuivat Suomeen? 2/2 (pidempi ja asiapitoisempi)

Asutettiin-han Karjalan evakot-kin

Ruotsissa on käynnissä erikoinen tilanne, kun noin 30 lähinnä Syyriasta ja Irakista kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa vastustaa heille tarjottua asuinpaikkaa paikallisessa vastaanottokeskuksessa. He vaativat kuljetusta takaisin Malmöhön tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin. Grytan, entinen armeijan tukikohta, on heidän mielestään liian eristyksissä.

– Malmö, Tukholma tai jokin muu kaupunki, missä ei ole näin kylmä. Täällä on karhuja, susia ja muita eläimiä. Emme voi jäädä tänne, sanoi eräs pakolaisista Ruotsin radiolle.

Kun toimittaja totesi itsekin asuvansa seudulla, pakolaismies perusteli vaatimustaan sillä, että hän oli arabi, eivätkä arabit kestä tällaisia olosuhteita. Tässä välissä joku voisi ihmetellä, että mikä ihmeen hinku arabeilla on sitten tunkea Ruotsiin ja muihin, kylmiin Pohjoismaihin. Haastateltu arabimies lisäsi myös, ettei metsän keskellä sjaitsevassa talossa voi oppia ruotsinkieltä. Tämä on varmasti totta, mutta miksi kyseiset turvapaikanhakijat haluavat tunkea Ruotsin suurkaupunkien maahanmuuttajalähiöihin, joissa heillä on yhtä lailla huonot mahdollisuudet oppia ruotsia.

Joku voisi kertoa näille parhaassa asevelvollisuusiässä oleville nuorille miehille, että Pohjoismaissa on tapana, että nuoret miehet lähetetään Grytanin kaltaisiin korpivaruskuntiin useiksi kuukausiksi opettelemaan kuinka puolustaa omaa maataan. Suomessa varusmiehen päiväraha ensimmäisiltä kuudelta kuukaudelta on vajaat 150 euroa kuussa. Vastaanottokeskuksessa ilmaiset ateriat saavalle turvapaikanhakijalle Suomi maksaa ”vastaanottorahaa” vain 90 euroa kuussa, joten ei voida väittää, etteikö Suomi pitäisi hyvää huolta asevelvollisuutta suorittavista pojistaan.

Grytan on ihan tavallinen kasarmialue. Sisätiloiltaan jopa siistimpi kuin suomalaiset kasarmit olivat minun asevelvollisuusaikoinani. Ruotsin puolustusvoimat luopui kasarmialueesta vuonna 2005. Äskettäin kaksi paikallista liikemiestä osti 40 hehtaarin alueen ja 27 rakennusta 2,5 miljoonan kruunun (264 000 euron) pilkkahinnalla. Ja tietenkin he pistivät heti turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen pystyyn, koska se on tällä hetkellä kiinteistöalalla Ruotsin paras bisnes.

***

Itse olen yllättynyt, että jopa YLE uutisoi ”pakolaisten” nirsoilusta. Toivon todella, että ihmisten silmät alkaisivat pikku hiljaa avautua. On irvokasta puhua näistä nirsoilevista elintasopakolaisista ”sotaa, vainoa ja nälänhätää pakenevina hädänalaisina ihmisinä”. Onhan selvää, että heidän ainoa hätänsä on diskovalojen ja ilmaisten blondien akuutti puute.

Turvapaikkajärjestelmästä on tullut pumppu, joka pumppaa ylijäämäväestöä Afrikasta ja Lähi-idästä elintasopakolaisiksi Eurooppaan. Turvapaikanhaulla on nykyään enää hyvin vähän tekemistä henkilökohtaisen vainon tai edes sotien kanssa. Ja missään tapauksessa kehitysmaiden sotia ei voida ratkaista sillä, että liikaväestö siirretään sieltä Eurooppaan.

Yksi maahanmuuttokiimaisten vakioargumenteista on verrata nykypäivän elintasopakolaisia sodan jälkeisiin Karjalan evakoihin. Suvaitsevaisen logiikan mukaan Suomella on velvollisuus ottaa vastaan kaikki maailmalta tulevat pakolaiset, koska Suomi otti vastaan myös ne omat kansalaisensa, jotka joutuivat lähtemään menetetystä Karjalasta. Tässä yhteydessä suvaitsevainen ottaa mielellään esille karjalaisten muualla Suomessa kokeman ”syrjinnän” ja vierastamisen, mutta ei missään tapauksessa sitä, että ruotsinkieliset kunnat kieltäytyivät ottamasta lainkaan vastaan Karjalan evakkoja, koska halusivat suojella omaa, ruotsinkielistä kulttuuriaan.

Leikitäänpä hetki sellaista ajatusleikkiä, että nykyisiä ”pakolaisia” kohdeltaisiin samalla tavalla kuin Karjalan evakkoja aikoinaan: heille annettaisiin säkki siemenperunoita, kirves, vasara ja pieni maatila, jonne heidän pitäisi itse raivata pellot ja rakentaa asumukset. Olen varma, että tällä diilillä Suomeen ei tulisi enää ensimmäistäkään turvapaikanhakijaa. 60 vuotta sitten karjalaiset onnistuivat asettumaan asumaan uudistiloilleen ja repivät niistä kovalla työllä elantonsa monen kymmenen vuoden ajan. Kunnes tuli suuri maaltamuuttoaalto ja monet lähtivät Ruotsiin töihin. Mistä pääsemmekin seuraavaan maahanmuuttokiimaisten suosikkiargumenttiin.*

(*Ei, Suomella ei todellakaan ole velvollisuutta ottaa vastaan kaiken maailman pakolaisia siksi, että lähtivät han-suomalaisetkin Ruotsiin töihin. On kunkin maan ihan oma päätös, ottaako vastaan siirtolaisia, ja jos ottaa, niin millä perusteella. 70-luvun työperäinen maahanmuutto oli Ruotsille taloudellisesti kannattavaa ja siellä oli todellinen työvoiman tarve. Sitten kun Ruotsi siirtyi ottamaan työntekijöiden sijasta ”pakolaisia”, maahanmuuton taloudelliset kokonaisvaikutukset ovat olleet negatiivisia. Joka tapauksessa Ruotsi tekee omat päätöksensä ja Suomi omansa. Me emme ole kenellekään velkaa yhtään mitään.)