Monikultturismi on -ismi

Natsi-Saksan valtionuskonto oli kansallissosialismi. Neuvostoliiton valtionuskonto oli kommunismi. EU-Suomen valtionuskonto on monikultturismi. Kaikki nämä ovat totalitaristisia, sosialistisia poliittisia ideologioita, jotka ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Suomessa monet monikultturismin kiivaimmat kannattajat ovat entisiä kommunisteja.

Totalitaristisissa valtioissa virallisen valtionuskonnon tai -aatteen vastustajat on ollut tapana tuomita julkisesti, esimerkkinä muille. Aatteen vakiinnutettua valtansa voidaan julkisen medialynkkauksen lisäksi rangaistuksena käyttää myös keskitysleirille tai Siperiaan lähettämistä.

Kun kansanedustaja Olli Immonen ilmoitti vastustavansa monikultturismia, suvaitsevainen eliitti kiiruhti lynkkaamaan hänet valtaisalla mediakohulla. Immosen Facebook-päivityksestä tuli uutislähetysten pääaihe. Toimittajien tiedostustoimintaa ei mitenkään häirinnyt se, että saman uutislähetyksen muut aiheet kertoivat monikulttuurisuuden muualla maailmassa aiheuttamista sisällissodista ja terrori-iskuista. Poliittiset nuorisojärjestöt julkaisivat yhteiskannanoton, jossa Immoselle vaadittiin rangaistusta. Immonen lynkattiin lukemattomissa pääkirjoituksissa ja kolumneissa, ja jopa useat hänen puoluetoverinsa kiiruhtivat sanoutumaan hänestä irti, vaikka perussuomalaisten maahanmuuttopolitiisessa ohjelmassakin todetaan, että ”Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita.”

On vaikea kuvitella mitään muuta poliittista kysymystä, jossa yksittäisen kansanedustajan Facebook-päivitys saisi pääministerin ja toisen hallituspuolueen puoluejohtajan tuomitsemaan kansanedustajan lausunnon. Mutta nyt onkin kyse siitä, että Suomen vallanpitäjien pyhimpiä arvoja on loukattu.

Tahallisten väärinymmärrysten ja huvittavien itkupotkuraivareiden lisäksi Immosen kirjoitus on herättänyt myös paljon asiallista ja tarpeellista keskustelua. Hyvin käyntiin lähteneen keskustelun tason parantamiseksi olisi tietenkin hyvä määritellä, mitä itse kukin tarkoittaa monikulttuurisuudesta tai monikultturismista puhuessaan.

Itse vastustan ideologista monikultturismia, eli politiikkaa, jossa suhtaudutaan myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi ja jossa näiden yhteisöjen pyrkimyksiä synnyttää omia organisaatioitaan (kuten megamoskeija) tuetaan julkisin varoin. Monikultturismiin kuuluu oleellisena osana se, että maahanmuuton lisääminen ja uusien etnisten vähemmistöjen syntyminen nähdään positiivisina ja tavoiteltavina asioina ja maahanmuuttajia rohkaistaan säilyttämään oma kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa, joiden säilymistä ja opettamista myös tuetaan avokätisesti verovaroilla. Monikultturismin ihanteen mukainen maahanmuuttaja tulee mahdollisimman erilaisesta kulttuurista, eikä hänen ole ikinä tarkoituskaan kotoutua Suomeen, vaan muodostaa oma, poikkeava etninen ryhmänsä.

Monikultturismille hyvin läheistä sukua ovat kaikki sellaiset näkemykset, joissa suomalaisia syytetään sisäänpäin kääntymisestä, impivaaralaisuudesta, rasismista ja sisäsiittoisuudesta, ja jotka – johonkin muuhun kansanryhmään kohdistuessaan – täyttäisivät helposti rasistisen kiihotuksen ja vihapuheen tunnusmerkit. Vastustan myös kaikkea valheellista propagandaa, jossa suomalaisten väitetään ehdottomasti tarvitsevan kulttuurin rikastajia, geeniperimän parantajia, rytmikkäitä ilontuojia, huutavan työvoimapulan paikkaajia tai ylipäätään lisää maahanmuuttajia.

Monikultturismin vastakohta, toinen ääripää, olisi jonkinlainen kielivähemmistöjen pakkosuomalaistaminen, jossa vaikkapa suomenruotsalaisia kiellettäisiin käyttämästä äidinkieltään kouluissa ja muissa julkisissa yhteyksissä. Sitä en kannata. Oma ihanteeni on 1980-luvulla vallinnut tilanne, jossa Suomessa oli joitakin historian saatossa muodostuneita kielellisiä tai uskonnollisia ryhmiä. Ruotsin- ja saamenkielisten äidinkielen opetusta tuettiin ja uskonnollisten ryhmien annettiin harjoittaa uskontojaan. Edes muslimit eivät silloin aiheuttaneet mitään ongelmia, koska Suomen muslimivähemmistö koostui alle tuhannesta tataarista, joiden olemassa olosta suurin osa suomalaisista ei edes tiennyt. Maahanmuuton lisäämistä tai uusien etnisten tai uskonnollisten ryhmien haalimista Suomeen ei 1980-luvulla vielä pidetty itseisarvona.

Monikultturismi on ujutettu viralliseksi valtionuskonnoksi pikku hiljaa ja salavihkaa, kansalta kysymättä. Koska monikultturismi on otettu käyttöön epädemokraattisesti, sen vastustaminen demokratian keinoin on hyvin vaikeata.

Itse pyrin viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan vastustamaan monikultturismia demokraattisesti, poliittisin keinoin. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen päätin luopua politikoinnista ja keskittyä hoitamaan puutarhaani.

Perussuomalaiset ovat saaneet paljon ääniä ihmisiltä, jotka vastustavat monikultturismia, koska PS:llä on puolueena ollut vankka markkinajohtajan asema nykyisen maahanmuutto- ja EU-politiikan vastustamisessa. PS:n poliittiset kilpailijat ovat yrittäneet väittää, että PS:n monopoliasema on pitkälti ansaitsematon, mutta ihmiset ovat siitä huolimatta halunneet äänestää varmaa voittajaa. Viimeistään nyt kaikkein vannoutuneimmillekin persufaneille on toivottavasti käynyt selväksi, että PS on Soinin johdolla pettänyt sille asetetut odotukset nimenomaan maahanmuutto- ja EU-politiikan suhteen. Hyvin monet ihmiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että monikultturismin vastustaminen demokraattisin keinoin on mahdotonta, koska vaalien tulos ei näy käytännön politiikassa. Äänestäminen ei auta. Kansalaiset eivät saa ääntään kuuluville.

Monet ovat pöyristyneet Immosen tekstistä siksi, että he ovat lukevinaan rivien välistä kehotuksia ”vähemmistöihin” kohdistuvaan väkivaltaan. Tämä on hieman hassua sikäli, että etnisten ryhmien väliset ristiriidat ja etninen väkivalta kuuluvat erottamattomana osana monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Etninen väkivalta ei johdu siitä, että joku kirjoittaa jotain Facebookissa, vaan siitä, että joku – vaikkapa siirtomaaherra Afrikassa – piirtelee valtioiden rajoja etnisten ryhmien rajoista välittämättä tai – kuten Stalin Ukrainassa – siirtelee kansoja paikasta toiseen luodakseen tarkoituksella niiden välille riitoja.

Suomessa monikulttuurisuuden aiheuttama etninen väkivalta kohdistuu tällä hetkellä lähes yksinomaan suomalaisiin, vaikka valtamedia haluaakin uskotella meille muuta. Suomalaislapset joutuvat monikulttuuristen jengien pahoinpitelemiksi. Suomalaistytöt joutuvat monikulttuuristen joukkioiden joukkoraiskaamiksi. Suomalaismummot menettävät kukkaronsa ja kultaketjunsa monikulttuurisille taskuvarkaille. Suomeen erittäin haavoittuvassa asemassa olevana kiintiöpakolaisena tullut afgaanimies kidnappasi, raiskasi ja poltti kuoliaaksi nuoren suomalaisen tytön.

Ennemmin tai myöhemmin suomalaiset alkavat puolustaa itseään. Valinta siitä, tapahtuuko taistelu monikultturismia vastaan demokraattisin vai väkivaltaisin keinoin kuuluu nykyisille vallanpitäjille.

______________

Lue myös:
Kuka on suomalainen
Suomi on suomalaisten turvapaikka
Keinoja eriarvoisuuden lisäämiseen
Oulun kirvessurmat olisi helposti voitu estää