Myytti turvapaikkapolitiikan tiukentamisesta

Sosiaalisessa mediassa liikkuu sitkeä myytti, että turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Sitä perustellaan usein sillä, että ”Vanhalla politiikalla (lähes) jokainen olisi saanut myöntävän päätöksen ja sosiaaliturvan, mutta nyt ei.” Sen lisäksi muistetaan aina mainita, että perheenyhdistämisen kriteerejä (eli tulorajaa) on tiukennettu.

Tehdäänpä pieni faktantarkastus ja katsotaan, pitääkö myytti paikkansa.

Maahanmuuttoviraston 2000-luvun tilastojen nopea tarkastelu osoittaa, että vuosi 2003 on hyvä esimerkki tiukasta turvapaikkapolitiikasta. Silloin käsiteltiin 3320 turvapaikkahakemusta. Turvapaikkoja (paras status) myönnettiin vain seitsemän (7). 486 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla (toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu). 2443 hakijaa sai kielteisen päätöksen (kielteinen, Dublin tai ilmeisen perusteeton jne.).

Vuonna 2003 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 15 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,20. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Vuosi 2007 on hyvä esimerkki ennätyslöysästä vuodesta. Surullisen kuuluisa Astrid Thors oli juuri astunut virkaansa maahanmuuttoministeriksi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 1956 kappaletta. Turvapaikkoja myönnettiin 68. 792 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 961 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2007 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 44 %. Lähes puolet sai siis myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 8 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,89.

Vuosi 2010 oli Astrid Thorsin viimeinen ministerivuosi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 5837 kappaletta, eli ennätysmäärä siihen asti 2000-luvulla. Turvapaikkoja myönnettiin 181. 1603 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 3428 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2010 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 30 %. Lähes puolet sai myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 10 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,52.

Vuonna 2014 Stubbin hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli lähes 36 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 37 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,66.

Vuonna 2015 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 25 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,78.

Vuonna 2016 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,46. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Jos Sipilän hallituksen vuosia 2015 ja 2016 tarkastellaan yhdessä, myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli keskimäärin 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,62.


Yhteenvetona voisi todeta, Sipilän hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä on 2000-luvun keskitasoa.  Humanitaarinen suojelu poistui käytöstä toukokuussa 2016, joten sen poistumisen vaikutusta on vaikea arvioida. Humanitaarista suojelua on kuitenkin myönnetty vain vähän (6% myönteisistä vuonna 2015), joten sillä ei voi olla suurtakaan merkitystä.

Kaikkein silmiinpistävintä tilastoissa on varsinaisten turvapaikkojen (paras status) osuuden kasvu myönteisistä päätöksistä: vuonna 2003 myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %, mutta vuosina 2015 ja 2016 tasan 59 %.

Tämä on tärkeää siksi, että turvapaikkastatuksen saaneita eivät perheenyhdistämisen tulorajat koske, joten hallituksen tekemät kosmeettiset perheenyhdistämisen tiukennukset mitätöityvät tätä kautta.

Samaa kehitystä heijastaa myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista.

turvapaikkojen-osuus-kaikista-hakemuksista

Myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista oli pitkään 1-2 prosentin luokkaa. Astrid Thorsin ministerikaudella se nousi neljän prosentin kieppeille, mutta Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana se nousi 14 % kieppeille.

Myytti: turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Faktat: turvapaikkapolitiikkaa EI ole tiukennettu. Myytti on murrettu.