Puolueeton presidenttitentti Ylen tapaan

Ylen pilapiirros.

Tämä on Ylen puolueeton presidentinvaalitentti. Toimittajana Kirsi Heil.

  • Arvoisa presidenttiehdokas, miksi äsken haastatellulle kansalaiselle on jäänyt sellainen vaikutelma, että tarvitsisitte lisää nöyryyttä?

– Nöyryys on viisautta, ja kyllä sitä on aina hyvä oppia vielä lisää.

  • Te ette nyt vastannut kysymykseeni. Milloin olette lopettanut miehenne lyömisen?

– En ole koskaan lyönyt miestäni.

  • En minä sitä kysynyt. Miksi ette vastaa kysymykseeni? Milloin lakkasitte lyömästä miestänne? Koska? Mistä lähtien?

– En ole ikinä lyönyt miestäni.

Ylen pilapiirros.

Ylen pilapiirtäjä on piirtänyt teistä tällaisen kuvan. Miksi näytätte niin rumalta tässä kuvassa? Vastatkaa kyllä tai ei.

  • Minä en saanut edelleenkään haluamaani vastausta kysymykseeni. Mitä te teette kun te kuulette, että Ruotsi on hakenut Nato-jäsenyyttä? Kenelle soitatte? Mihin numeroon? Vastatkaa kyllä tai ei.

– Se varmaankin katsotaan siinä tilanteessa. Ei ole kuitenkaan mitään merkkejä siitä, että Ruotsi olisi hakemassa Nato-jäsenyyttä.

  • Ette vastannut kysymykseeni. Mihin numeroon? Luetelkaa myös suuntanumero. Kyllä tai ei? Itämeren turvallisuustilanne on huonontunut. Miten ero EU:sta parantaa meidän turvallisuuttamme?

– Tässä voisi kysyä, että millä tavalla EU parantaa Suomen turvallisuutta ylipäätään. Ei EU ole tuonut meille turvaa eikä se ole mikään turvallisuusjärjestö.

  • Te puhutte aivan eri asiasta kuin minä kysyin. Minä toistan kysymyksen: Miten ero EU:sta parantaa meidän turvallisuuttamme?

– Ei EU-jäsenyys lisää meidän turvallisuuttamme, joten sillä ei ole meidän turvallisuutemme kanssa tekemistä.

  • Miten ero EU:sta parantaa meidän turvallisuuttamme? Minä kysyn tätä nyt kolmannen kerran. Vastatkaa tähän kysymykseen. Te ajatte EU-eroa. Presidenttinä teidän pitäisi huolehtia Suomen turvallisuudesta. Miten ero EU:sta parantaa Suomen turvallisuutta?

– Se palauttaisi päätöksenteon suomalaisille ja meille tulisi oikeus valvoa omia rajojamme. EU:han on lisännyt turvattomuutta omalla huonolla politiikallaan, esimerkiksi Suomessakin on terrori-iskun uhka kohonnut.

  • En kuullut yhtään konkreettista asiaa siihen, että miten ero EU:sta parantaa meidän turvallisuuttamme. En saanut haluamaani vastausta. Missä Sveitsi maantieteellisesti sijaitsee? Vastatkaa. Kyllä tai ei? Valtiomiehet tekevät yhteistyötä mutta te revitte ja hajotatte. Miten kehtaatte olla sitä mieltä, että Suomen pitäisi erota EU:sta?

– Kansa päättää millainen EU-linja Suomella on. Jos kansa äänestää presidentin, joka tuo niitä epäkohtia esille, niin silloin se on myös viesti hallitukselle, että asioiden pitää muuttua, suunnan pitää muuttua.

Heikel hallitus vikisi.png

  • Ja te veisitte ja hallitus vikisisi?

– Kyllä.

  • Kuinka monta maata on Ottawan sopimuksessa? 160. Kyllä vai ei? Miinoja on sanottu pirulliseksi keksinnöksi. Ne silpovat siviileitä, mutta ihminen jää henkiin. Lapset silpoutuvat. Arvomaailma silpoutuu. Miksi olette niin pirullinen, että haluatte silpoa suomalaisia siviileitä?

– Eivät miinat yksinään ketään tapa vaan ne käyttäjät.

  • Ja tästä arvomaailmasta Suomi pois? Te puhutte nyt ihan eri asiasta kuin kysymys oli. Muutamissa haastatteluissa teitä kuvataan toisinaan maaniseksi poliitikoksi. Miksi toimittajat haluavat maalata teistä kuvan maanisena poliitikkona?

– No en kyllä osaa sanoa.

Heikel maaniseksi poliitikoksi.jpg

  • Mistä se johtuu? Miksi toimittajat sanovat teitä maaniseksi? Vastatkaa kyllä tai ei.

– En osaa sanoa.

  • Te hymyilette ja puhutte kovia asioita yhtä aikaa. Teillä on tämmöinen tyyli. Hymy kertoo ilosta ja onnesta ja kuulijalle jää hyvin hämmentynyt olo, niin voitteko selittää miksi teette näin.

– Jos haluat, että Suomessa on hyvä ja turvallista olla ja ajaa pehmeitä arvoja, niin silloin toisissa asioissa pitää pitää kuri ja järjestys ja olla tiukka.

Heikel rajat kiinni.jpg

  • Mutta… mutta nyt kysymyksessä on teidän persoonanne ja teidän ilmaisutapanne. Kuulijalle jää hyvin hämmentynyt olo siitä, että oletteko te onnellinen kun te sanotte, että rajat kiinni. Kovia asioita ja hymyä niin mistä tämmöinen yhdistelmä oikein kertoo?

– Jos minä haluan toteuttaa onnistunutta maahanmuuttopolitiikka, niin…

  • Niin te hymyilette? Miksi hymyilette?

– Koska minä olen sitä mieltä, että se olisi hyvä päätös ja suomalaistenkin pitäisi tämä päätös tehdä.

  • Miksi ette vastaa minun kysymyksiini minun haluamallani tavalla? Kyllä tai ei? Te väititte, että Venäjällä on ydinaseita. Mitä tämä väite kertoo teidän sopivuudestanne puolustusvoimien ylipäälliköksi?

– Se on realismia. Jos tulee ydinsota, niin peli on aika lailla menetetty.

  • Minä kysyin, että mitä tämä kertoo teidän sopivuudestanne puolustusvoimien ylipäälliköksi? Tällaiset twiitit… te puhutte puolueessanne usein kauniisti sotaveteraaneista ja sotainvalideista… miltä nämä mahtavat tuntua ihmisistä, joiden ystäviä on kuollut rintamalla, ja nyt te väitätte, että Venäjällä on ydinaseita. Kyseessä on teidän twiittinne ja teidän kantanne ja miten se loukkaa ihmisiä.

– Minä haluaisin kysyä, että miten se loukkaa ihmisiä, jos Venäjän asevoimien doktriinissa mainitaan taktisten ydinaseiden käyttö?

  • Minä olen toimittaja ja minä esitän täällä kysymykset. Mitä hyvää Trumpin toiminnasta seuraa suomalaisille? Vastatkaa kyllä tai ei.

– Olen iloinen, että kerrankin on päättäjä, joka uskaltaa ravistella YK:ta ja joka uskaltaa toteuttaa vaalilupauksiaan.

  • Ja tämä on hyvä asia Suomelle? Selvä. Trump on paha ja hyökkää ja romuttaa ja pilaa kaiken. Miten aiotte Suomen presidenttinä estää Trumpia tuhoamasta maailmaa? Kysyinkö minä Kiinasta? Älkää puhuko Kiinasta. Nyt ei puhuta YK:sta. Puhukaa pahaa Trumpista. Mitä tarvitaan, että Suomi pystyy pakottamaan Yhdysvallat toimimaan Suomen haluamalla tavalla?

– Jos olemme itsenäinen valtio, pystymme toimimaan itseämme isompana.

  • Puhutaan puolustuspolitiikasta. Minä voin nyt vähän auttaa: Nato, EU, USA, Ruotsi… kuinka pitkälle olisitte valmis menemään kansainvälisessä puolustusyhteistyössä?

– Nykyisiä yhteistyömuotoja ei ole tarvetta syventää.

  • Lapin ilmatilassa amerikkalaisten kanssa? Kyllä tai ei? Entä Naton kanssa laajamittaista Euroopan alueen puolustamista? Kyllä tai ei? Vastatkaa. Minä kysyn näitä siksi, että meillä on Ylellä otsikot valmiina, että ”ehdokas ei halua sotaharjoituksia X:n kanssa”. Kyllä tai ei? Miten te Suomen presidenttinä tukisitte Venäjän oppositiota? Arvojohtajuus on presidentin ensisijainen tehtävä. Miten vahvistaisitte Venäjän oppositiota.

Heikel venäjän oppositiovoimat.jpg

– Venäjän sisäiset asiat ja Venäjän opposition vahvistaminen eivät kuulu Suomen presidentille

  • Kiitos haastattelusta, vaikka minä en nyt saanutkaan haluamiani vastauksia kysymyksiini.

Aivan kaikki kohdat yllä olevassa tekstissä eivät ole suoria lainauksia Ylen vaalitentistä, mutta yllättävän monet ovat. Jos haluat nähdä Ylen haastattelun kokonaan, se löytyy alla olevasta linkistä.

https://areena.yle.fi/1-4297507

Kuvakaappauksissa olevat tekstit ovat lähes sanatarkkoja lainauksia haastattelusta (osittain lyhennetty ja sanajärjestystä on saatettu muuttaa). Meemikuvat on tietenkin tarkoitettu levitettäviksi.

Kirjarovioista kristalliyöhön

Suomen itsenäisyyden sadatta juhlavuotta sävytti suvaitsevaisuus eri muodoissaan: suomalaisuuden aliarvostaminen ja mitätöinti, monikultturismi-ideologian pakkosyöttö kaikkialla, nettisensuuri, suomalaisten kansalaisoikeuksien rajoittaminen, demokratian vastustaminen ja vihanlietsonta. Vihanlietsonta nimenomaan ”suvaitsevaisiksi” itseään kutsuvien taholta itsenäisyyttä ja vapautta kannattavia suomalaisia kohtaan.

Suvaitsevaisten Suomi 100 -juhlavuosi huipentui joulukuussa kolmeen ajan henkeä hyvin kuvaavaan tapaukseen: alpakkakaustiin, Turun kirjarovioon ja Porin kristalliyöhön.

Turkulainen kirjastonhoitaja Ville Sirkiä kirjoitti Facebookissa joulun alla:

”Joulumieli pääsi yllättämään töissä: poistin yhden Henry Laasasen kirjan kokoelmasta, vaikka se oli hyvässä kunnossa ja sitä lainattiin paljon. Ei mennyt edes myyntikärryyn, vaan suoraan rouhimoon.”

Uutisköyhän joulun takia tapausta käsiteltiin laajasti jopa valtamediassa. Surullisinta asiassa on, että kyseinen henkilöoletettu ei oikeasti tule saamaan teostaan minkäänlaista rangaistusta tai edes moitetta. Valtamedian ja suvaitsevaisten mielestä teon herättämä ”someraivo” ja julkisuus oli – jälleen kerran – paljon pahempi asia kuin teko itse.

Päätän omasta puolestani asian käsittelyn syyttämällä itseäni valheellisen propagandan levittämisestä: eihän sitä kirjaa kirjaroviolle viety eikä edes polttouuniin, vaan rouhimoon. Suoraan rouhimoon käymättä poistohyllyn kautta.

”Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä.”
(Heinrich Heine 1821) 

”Missä rouhitaan kirjoja, rouhitaan lopulta myös ihmisiä.”
(Jari Leino 2018)

Huhtasaaren ikkuna

Porissa rikottiin perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren kodin ikkunat perheen joululoman aikana.

Saksan kristalliyö oli vuonna 1938 tapahtunut juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto, joka sai nimensä rikottujen ikkunoiden lasinsirpaleista. Rikottujen ikkunoiden lisäksi yhteistä Saksan ja Porin kristalliöille on se, että Saksassa natsit yrittivät saada uhrit näyttämään syyllisiltä tapahtumiin ja Suomessa suvaitsevaiset väittivät, että kyseessä oli Huhtasaaren vaalitemppu.

Kaikki suvaitsevaiset eivät tietenkään ole syyttäneet Huhtasaarta omien ikkunoidensa rikkomisesta. Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen kirjoittaa kolumnissaan rohkeasti demokratian suojelemisesta:

Jos Laura Huhtasaaren kotia uhataan, tehtävämme on mennä sen eteen yövartioon

Kuten yllä totesin, turkulainen kirjastonhoitaja ei tule saamaan Henry Laasasen kirjan rouhimisesta rangaistusta tai edes oman viiteryhmänsä paheksuntaa, mutta Hesarin toimittaja voi hyvinkin saada rohkean kolumninsa takia potkut tai ainakin omien kollegoidensa syvän halveksunnan osakseen.

Rohkeudestaan huolimatta Tommi Nieminen sortuu kuitenkin valtamedian toimittajien perisynteihin: hän vähättelee Huhtasaaren kotiin kohdistunutta ilkivaltaa lasten kepposteluksi eikä suostu ymmärtämään, että iskut Huhtasaaren kotiin johtuvat nimenomaan suvaitsevaisen valtamedian harjoittamasta vihanlietsonnasta ja epäinhimillistämisestä.

Nieminen harjoittaa samaa epäinhimillistämistä itse maalatessaan Laura Huhtasaaresta kuvan jonkinlaisena poliittisen pahuuden ruumiillistumana,  jonka kanssa ei voi olla ”samaa mieltä oikein mistään”. Miettikää: miten joku ihminen voikin olla niin väärässä ja niin paha, että sen kanssa ei voi olla samaa mieltä mistään asiasta. Ei mistään.

Huhtasaaren omassa perheessä ”tasa-arvopolitiikkaa” toteutetaan siten, että perheen äiti tekee uraa huippupoliitikkona ja presidenttiehdokkaana, kun taas pehmoisä tekee lääkärin työssään lyhennettyä työviikkoa hoitaakseen lapsia kotona. Ilmeisesti Tommi Nieminen ei pysty tätäkään hyväksymään, koska homoliitot sumentavat tajunnan.

Samaa epäinhimillistämistä Nieminen jatkaa kirjoittaessaan ”leijonariipus-Reijosta ja pilottitakki-Pirkosta”, jotka ”kanavoivat kiukkunsa Huhtasaaren kautta”. Nieminen väittää puolustavansa demokratiaa, mutta ei ymmärrä, että demokratian lähtökohta on se, että jokaisella täysi-ikäisellä kansalaisella on yksi ääni, aivan riippumatta hänen vaatetuksestaan, varakkuudestaan, koulutustasostaan tai muista ulkoisista seikoista.

Kiistatonta on toki se, että hyvin monella ihan tavallisella suomalaisella on näinä aikoina perusteltu syy olla kiukkuinen poliitikkojen päätöksiin. Demokraattisessa maassa tämä vastustus kanavoidaan vaaleissa äänestämällä. Jos äänestämällä tapahtuva vaikuttaminen ei ole enää mahdollista, vastarinta kanavoituu jotain muuta kautta.

Nieminen kirjoittaa pitkät pätkät 1920-30-lukujen äärioikeistolaisesta väkivallasta, jolla ei ole oikein mitään tekemistä nykyhetken kanssa, ja vetää siitä sujuvan aasinsillan vastarintaliikkeeseen ja Soldiers of Odiniin, joiden aiheuttama ”uhka” todellakin rajoittuu lähinnä marssimiseen.

”Tilanne on vaarallisempi silloin, kun viha ja huono-osaisuus kanavoituvat politiikan katveeseen. Syntyy näitä surullisia marssiporukoita, kuten 1930-luvun IKL tai 2010-luvun vastarintaliike ja Soldiers of Odin.”

Itse taipuisin olemaan sitä mieltä, että vasemmistolaiset terrori-iskut (kuten autojen polttaminen) – islamilaisista terrori-iskuista puhumattakaan – ovat paljon suurempi uhka suomalaiselle yhteiskunnalle kuin rauhalliset marssiporukat, jotka lakkaavat kyllä heti marssimasta, kunhan maahanmuuttopolitiikka laitetaan kuntoon.

Kolumninsa päätteeksi Nieminen haluaa ottaa esille todellisen mielipidevapauden sankarin: kevään 2015 vaalikampanjan aikana entinen vihreiden kansanedustaja Ville Komsi vietti yhden yön vartioiden perussuomalaisten puoluetoimistoa, jonka ikkunat oli toistuvasti rikottu.

”Ne töhrimiset olivat osoitus siitä, minkälaisia kusipääanarkisteja oli perussuomalaisten vastavoimana. Ajattelin, että meidän täytyy mennä sinne estämään heitä ja puhumaan järkeä”, Komsi perusteli tekoaan.

Ville Komsille tästä pointsit.

Kolumninsa viimeisessä lauseessa Helsingin Sanomien Tommi Nieminen antaa malliesimerkin siitä, miten valtamedia osaa taitavasti valehdella jättämällä jotain kertomatta:

”Hänellä on väkivallasta omakohtaistakin kokemusta, sillä itsenäisyyspäivänä 2002 hän [Ville Komsi] joutui puukotetuksi. Teko ei ollut poliittisesti motivoitunut, mutta kuolema kävi lähellä.”

Tällä kertaa mainitsematta jäi se, että Ville Komsia puukottanut henkilö oli maahanmuuttaja.

Alpakalla ratsastaen natseja hätyyttelemään

Alpakkavalheen paljastuminen oli äärimmäisen nolo tapaus suomalaiselle medialle. Osa toimittajista koettaa yhä tekohengittää langennutta alpakkaa, mutta fiksuimmat ovat jo edenneet itsetutkiskeluun.

Helsingin Sanomien toimittaja Minna Nalbantoglu kertoo kolumnissaan ”Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle” siitä, miten ankeaa on, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla.

Nalbantoglu kirjoittaa, ettei vienyt lapsiaan alpakkatapahtumaan, koska aavisti, että tapahtuman järjestäjät eivät olleet kertoneet motiivejaan rehellisesti. Hän epäili, että tapahtuma ei olisi niin viaton kuin mitä järjestäjät vakuuttivat, vaan perimmäisenä tarkoituksena olisi yrittää ajaa ”äärioikeistolaiset” pois Töölöntorilta.

Turkissa asunut Nalbantoglu pelkää, että alpakkagaten kaltainen valehtelu tekee Suomesta Turkin.

”Turkissa kukaan ei luota mihinkään: ei toisiin ihmisiin, ei valtion instituutioihin, ei mediaan”, hän kirjoittaa.

”Ihmisiä manipuloidaan ja käytetään hyväksi erilaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Demokratia on riekaleina.”

Hyvät ihmiset hyvällä asialla

Vaikka tapahtuman ideoitsijat manipuloivat lapsiperheitä ja käyttivät heitä hyväksi omiin poliittisiin tarkoituksiinsa, Nalbantoglu on silti vakuuttunut, että ”tapahtuman järjestäjät ovat varmasti hyviä ihmisiä ja heillä oli hyvä tarkoitus”.

Myös vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on Facebook-kirjoituksessaan sitä mieltä, että alpakkavalhe oli ”hyvä pyrkimys toimia hyvyydellä pahuutta vastaan”.

Ehkä tämä sama ajattelu sai median lähtemään niin valtavalla innolla luomaan mediakohua pörröisenpehmoisista alpakoista, pupuista ja lapsista, jotka joutuivat väistymään pahan äärioikeiston marssisaappaiden tieltä.

Aleksi Pahkalalla on varmasti erinomaiset mediasuhteet ja toimittajat tietävät hänet Hyväksi Ihmiseksi joka on Hyvällä Asialla. Siksi toimittajien oli helppo lähteä täysin kritiikittömästi mukaan alpakkatarinaan, vaikka moni varmasti sisimmässään epäili tai jopa tiesi, että tarina perustuu valheeseen.

Oliko toiminnan perimmäisiä motiiveja koskeva vale pieni kuten Minna Nalbantoglu otsikossaan väittää vai aivan perustavan laatuinen jää jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Kaikki joukolla natseja hätyyttelemään

”Mitä pahaa on natsien hätyyttämisessä?” kysyy Minna Nalbantoglu kirjoituksessaan. Hän ei ehkä tarkoita natsien hätyyttelyllä vihaansa karjuvaa lynkkausjoukkoa, joka on aseistautunut heinähangoilla ja pesäpallomailoilla hätyytelläkseen natseja, mutta kysymys on silti erikoinen.

Ainahan vihollisia on toki hätyytelty. 1800-luvun Venäjällä ja 193040-lukujen Saksassa hätyyteltiin juutalaisia. Neuvostoliitossa hätyyteltiin kulakkeja, kansanvihollisia ja toisinajattelijoita. Punaiset khmerit hätyyttelivät silmälasipäisiä älykköjä Kambodžassa. Useimmissa tapauksissa hätyyttely tapahtui yleisen mielipiteen, median ja jopa lainsäädännön hyväksymänä.

Kautta ihmiskunnan historian ne jotka ovat laittaneet toisia ihmisiä vankileireille ovat määritelleet itsensä hyviksi ja vastustajansa pahoiksi.

Suomen kaltaisessa avoimessa yhteiskunnassa ja demokratiassa on kuitenkin totuttu siihen, että samat kansalaisoikeudet kuten yhdistymis- ja kokoontumisvapaus kuuluvat kaikille, niin hyville kuin pahoillekin. Kaikilla on oikeus osoittaa mieltään tai kokoontua rauhalliseksi soihtukulkueeksi kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä ja veteraanien muistoa.

Demokratiassa poliisin tehtävä on suojella kansalaisten kokoontumisvapautta väkivaltaista hätyyttelyä vastaan.

612 ei ole ”natsimarssi”

Puhumattakaan siitä, että 612-soihtukulkue ei edusta äärioikeistoa tai natseja. Kuten valtamediaa monesti on yritetty muistuttaa, kyseessä on poliittisesti sitoutumaton tapahtuma, jonka ainoa tarkoitus on kunnioittaa menneiden sukupolvien uhrauksia ja työtä. Poliittisten tunnusten ja symbolien käyttö kulkueessa on kielletty.

Kulkueessa oli mukana monenlaisia ihmisiä. On totta, että osa aiemmin pidetyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen järjestämän marssin osallistujista liittyi mukaan myös 612-soihtukulkueeseen. Joku valtamedian toimittaja oli laskenut oikein yksitellen mielestään ”vääränlaisia” kaulahuiveja ja päätynyt lukuun 30.

Onko Oikeus elämään -mielenosoitus ”raiskaajien mielenosoitus”, jos joukossa marssii raiskaajia?

Jos noin 3000 osallistujan kulkueessa 30 henkilöllä on natsijärjestön kaulahuivi, onko kyseessä silloin natsikulkue? Samalla logiikalla voisi pohtia, tuleeko turvapaikanhakijoita tukevasta mielenosoituksesta sotarikollisten tai raiskaajien mielenosoitus, jos osallistujien joukossa on riittävän monta sotarikollista tai raiskaajaa?

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille niin natseille kuin musliminaisillekin

Jos kannatat ihmis- ja kansalaisoikeuksia, sinun on kannatettava niitä kaikille: myös niille, jotka eivät samoja oikeuksia muille soisi ja jopa niille, jotka haluavat omista ihmisoikeuksistaan vapaaehtoisesti luopua.

Vaikka joku sanoisi, että hänelle riittää mainiosti oikeus verhoutua kaapuun ja puolet miehen perintöosuudesta, sinun on silti vaadittava hänelle täysiä ihmisoikeuksia. Ja jos sinä haluat riistää kokoontumisvapauden niiltä, jotka sinä olet leimannut vihollisiksesi, sinä olet itse se natsi.

Myytti turvapaikkapolitiikan tiukentamisesta

Sosiaalisessa mediassa liikkuu sitkeä myytti, että turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Sitä perustellaan usein sillä, että ”Vanhalla politiikalla (lähes) jokainen olisi saanut myöntävän päätöksen ja sosiaaliturvan, mutta nyt ei.” Sen lisäksi muistetaan aina mainita, että perheenyhdistämisen kriteerejä (eli tulorajaa) on tiukennettu.

Tehdäänpä pieni faktantarkastus ja katsotaan, pitääkö myytti paikkansa.

Maahanmuuttoviraston 2000-luvun tilastojen nopea tarkastelu osoittaa, että vuosi 2003 on hyvä esimerkki tiukasta turvapaikkapolitiikasta. Silloin käsiteltiin 3320 turvapaikkahakemusta. Turvapaikkoja (paras status) myönnettiin vain seitsemän (7). 486 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla (toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu). 2443 hakijaa sai kielteisen päätöksen (kielteinen, Dublin tai ilmeisen perusteeton jne.).

Vuonna 2003 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 15 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,20. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Vuosi 2007 on hyvä esimerkki ennätyslöysästä vuodesta. Surullisen kuuluisa Astrid Thors oli juuri astunut virkaansa maahanmuuttoministeriksi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 1956 kappaletta. Turvapaikkoja myönnettiin 68. 792 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 961 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2007 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 44 %. Lähes puolet sai siis myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 8 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,89.

Vuosi 2010 oli Astrid Thorsin viimeinen ministerivuosi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 5837 kappaletta, eli ennätysmäärä siihen asti 2000-luvulla. Turvapaikkoja myönnettiin 181. 1603 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 3428 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2010 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 30 %. Lähes puolet sai myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 10 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,52.

Vuonna 2014 Stubbin hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli lähes 36 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 37 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,66.

Vuonna 2015 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 25 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,78.

Vuonna 2016 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,46. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Jos Sipilän hallituksen vuosia 2015 ja 2016 tarkastellaan yhdessä, myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli keskimäärin 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,62.


Yhteenvetona voisi todeta, Sipilän hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä on 2000-luvun keskitasoa.  Humanitaarinen suojelu poistui käytöstä toukokuussa 2016, joten sen poistumisen vaikutusta on vaikea arvioida. Humanitaarista suojelua on kuitenkin myönnetty vain vähän (6% myönteisistä vuonna 2015), joten sillä ei voi olla suurtakaan merkitystä.

Kaikkein silmiinpistävintä tilastoissa on varsinaisten turvapaikkojen (paras status) osuuden kasvu myönteisistä päätöksistä: vuonna 2003 myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %, mutta vuosina 2015 ja 2016 tasan 59 %.

Tämä on tärkeää siksi, että turvapaikkastatuksen saaneita eivät perheenyhdistämisen tulorajat koske, joten hallituksen tekemät kosmeettiset perheenyhdistämisen tiukennukset mitätöityvät tätä kautta.

Samaa kehitystä heijastaa myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista.

turvapaikkojen-osuus-kaikista-hakemuksista

Myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista oli pitkään 1-2 prosentin luokkaa. Astrid Thorsin ministerikaudella se nousi neljän prosentin kieppeille, mutta Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana se nousi 14 % kieppeille.

Myytti: turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Faktat: turvapaikkapolitiikkaa EI ole tiukennettu. Myytti on murrettu.

Suomalainen sosiaaliturva kuuluu kaikille

Suomen perustuslain 19 toteaa oikeudesta sosiaaliturvaan näin sanoen:

“Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.“

Tähän asti perustuslain säädöstä on tulkittu ahtaasti ja katsottu sen koskevan vain Suomessa oleskelevia ihmisiä. Ovatpa kaikkein ahdasmielisimmät tulkitsijat halunneet nähdä sen koskevan vain Suomen kansalaisia.

Ahdasmielisyyden aika on ohi: Suomen perustuslain tulkinta on laajennettava ihmisarvoiseen muotoonsa koskemaan kaikkia maailman ihmisiä! Suomen sosiaaliturva kuuluu kaikille!

Suomen valtion on mitä pikimmin perustettava Kelan konttoreita Afrikkaan ja Lähi-itään, jotta siellä oleskelevat henkilöt saavat mahdollisuuden nauttia suomalaista sosiaaliturvaa joutumatta asettamaan itseään vaaraan pitkällä ja vaikealla merimatkalla Välimeren yli.

Kelan konttoreita perustamaan on lähetettävä Suomesta runsain joukoin päteviä sosiaali- ja ihmisoikeusalan ammattilaisia. Suomalaista sosiaaliturvaa on maksettava kaikille halukkaille esimerkiksi toimeentulotuen perusosan (485,50 euroa kuukaudessa + kohtuulliset asumismenot) suuruisena. Enemmän tarvitseville voidaan maksaa enemmänkin. Aivan sama.

Perustoimeentulon kustantaminen maailman kahdelle miljardille kaikkein köyhimmälle ihmiselle maksaa vain 971 miljardia euroa kuukaudessa (+ kohtuulliset asumismenot), eli alle biljardi euroa, joten kukaan ei voi väittää, etteikö Suomella olisi tähän varaa ja eihän se ole keneltäkään pois. Suomalainen sosiaaliturva antaisi maailman hädänalaisimmille ihmisille tarvittavat varat päivittäisestä elämästä selviämiseen ja perusoikeuksista nauttimiseen. Tämä on ihmisoikeuskysymys, jota ei voida mitata rahassa.


Tällä menettelyllä olisi se etu, että taloudellisesti se johtaisi aivan samaan lopputulokseen kuin nykymenokin, eli Suomen valtion konkurssiin, mutta huomattavasti nykyistä nopeammin.

Yhteiskunnallisesti lopputulos olisi kuitenkin huomattavan paljon parempi. Nykymeno, eli kehitysmaiden asukkaiden siirtäminen Suomeen nauttimaan ihmisoikeuksiaan ja sosiaaliturvaa, johtaa siihen, että Suomen valtiontalouden lopullisesti romahtaessa Suomessa on valtava joukko kehitysmaalaisia, jotka ovat tottuneet nauttimaan sosiaaliturvaa ja jotka tulevat olemaan erittäin vihaisia, kun taikaseinä lakkaa toimimasta.

Ehdottomassani vaihtoehtoisessa menettelyssä vihaiset kehitysmaalaiset pysyisivät Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Suomesta saataisiin siirrettyä pois suuri joukko kukkahattutätejä, jotka joutuisivat kohtaamaan kehitysmaalaisten vihan kehitysmaissa, kun Kelan avustustukset siellä loppuvat. Kaikki saisivat siis ansionsa mukaan.

Alkaneen vuoden sää

Aivan ensimmäiseksi haluaisin todeta, että kaikkien tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ongelmien perimmäinen syy on se, että Suomi on EU:n jäsen. Suomen tulisi ensi tilassa erota EU:sta ja eurosta. Sitä ennen mikään ei tule muuttumaan parempaan suuntaan.

Kevättulvaa odotellessa

Tätä kirjoittaessani turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen on hetkeksi tyyntynyt. Alkuvuosi on ollut viime vuoteen nähden lähes rauhallinen. Rauhallisuus ei kuitenkaan johdu Suomen tekemistä toimenpiteistä, sillä Suomen hallitus ei ole tehnyt kertakaikkiaan mitään estääkseen viime vuoden kaltaisen vyöryn toistumisen. Joitakin pieniä, oikean suuntaisia lainmuutoksia on eduskunnassa tekeillä, ja kiitos siitä, mutta niillä ei ole mitään todellista vaikutusta suureen tulvaan. Suomen vetovoimatekijät (käteisen rahan määrä, turvapaikkastatuksen saannin helppous ja perheenyhdistämisen helppous) ovat edelleen EU:n huipputasoa ja jopa kovempia kuin aikaisemmin. Kaikkein pahinta on, että Sipilä, Stubb ja Soini ovat täysin sitoutuneita noudattamaan Merkelin turvapaikkapolitiikkaa, eivätkä aio missään olosuhteissa sallia rajojen sulkemista hetkeksikään.

Tulvan tyyntyminen johtuu täysin muiden maiden tekemistä toimista. Muut Pohjoismaat ovat ottaneet käyttöön rajatarkastukset, etelä- ja itä-Euroopassa rakennetaan aitoja ja Putin on luvannut pitää Suomen itärajan suojattuna. Tämä petollinen rauha voi minä hetkenä hyvänsä murtua mistä tahansa kohdasta. Kreikassa ja Italiassa on valtavat määrät elintasopakolaisia odottamassa aitojen murtumista, ja lisää tulee koko ajan Turkista ja Libyasta. Vaikka aidat pitäisivätkin, Suomeen voi tulla Saksasta ja Ruotsista suuret määrät sellaisia henkilöitä, joiden turvapaikkahakemus on todettu perusteettomaksi, mutta jotka haluavat tulla Suomeen pariksi vuodeksi nauttimaan vastaanottorahaa. Putin voi milloin tahansa avata itärajan, mikäli kokee Suomen jollakin tavalla pettäneen ne lupaukset, jotka presidentti Niinistö antoi Putinille vastineeksi rajan vartioimisesta. Kaikkein pahinta on, että Sipilä, Stubb ja Soini ovat täysin sitoutuneita noudattamaan EU:n pakolaispolitiikkaa, johon kuuluvat ”vapaaehtoiset” tp-hakijoiden siirrot maasta toiseen, eli ns. taakanjako. Suomeen on jo tuotu lentokoneella muun muassa eritrealaisia ”taakanjakopakolaisia” Italiasta. Ja lisää tulee niin paljon kuin EU määrää, niin kauan kuin Sipilä, Stubb ja Soini ovat vallassa.

Äänestäminen ei auta

Suomen tulevaisuus ratkaistaan viimeistään tämän vuoden aikana. Seuraavien valtakunnallisten vaalien odottaminen ja puolueiden kannatusprosenttien laskeminen on aivan turhaa. Tätä tilannetta ei pystytä enää ratkaisemaan äänestämällä tai perustamalla uusia puolueita (tai edes valtaamalla vanhoja). Demokraattisia ratkaisuja ei enää ole olemassa, koska suvaitsevainen eliitti ei halunnut niitä. Ei ole myöskään olemassa sellaista ratkaisua, jossa kaikille kävisi hyvin ja kaikilla olisi tosi kivaa.

Ikkuna demokraattiselle vaikuttamiselle sulkeutui joskus alkuvuodesta. Jussi Halla-aholla ja nuivilla PS-kansanedustajilla olisi ollut mahdollisuus tehdä Soinille selväksi, että maahanmuuttopolitiikka on hallituskysymys ja että he ovat tarvittaessa valmiita vaikka kaatamaan hallituksen. He päättivät jostain syystä olla tekemättä mitään. Se oli pettymys, mutta se ei tarkoita, että näitä poliitikkoja pitäisi nyt alkaa jotenkin erityisesti vastustamaan tai vihaamaan. He ovat aikoinaan tehneet paljon hyvää työtä maahanmuuttopolitiikan järkeistämiseksi, eivätkä heidän vanhat tekonsa mitätöidy, vaikka he Suomen kohtalon hetkellä päättivätkin olla tekemättä mitään.

Viime vuoden tulva teki Suomelle korjaamatonta vahinkoa. Seuraava tulva perheenyhdistämisineen tulee olemaan kuolinisku. Aika on niiden puolella, jotka haluavat Suomen tuhoa. Vuosi vuodelta Suomessa on enemmän ja enemmän ongelmamaahanmuuttajia ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa polvessa, enemmän turvapaikkabisneksestä elantonsa saavia ihmisiä, enemmän maahanmuutosta tavalla tai toisella taloudellisesti hyötyviä ihmisiä sekä enemmän henkilökohtaisin sitein matuihin liittyviä ihmisiä. Hyvin pian jokaisella suomalaisella on suvussaan tai lähipiirissään joku, joka on vokissa töissä tai myy vokkiin tavaroita tai palveluja tai vuokraa sijoitusasuntojaan matuille tai on tehnyt juhlapaikanhakijan kanssa isäänsä kaipaavan lapsen.

Vuosi vuodelta Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka omien sidoksiensa takia eivät voi äänestää maahanmuuttoa vastaan. Toki on myös monia, jotka henkilökohtaisten kokemustensa takia äänestävät ehdottomasti vastaan. Polarisaatio kärjistyy. Ja koko ajan vuotaa suomalaisten veri: yhä useampi suomalainen elämä tuhoutuu ihmisen joutuessa raiskatuksi, tapetuksi, pahoinpidellyksi. Suomen asiaa puolustavat suomalaiset menettävät työpaikkansa, joutuvat vankilaan ”rasistisesta” nettikirjoittelusta tai sortuvat väkivaltaisen vasemmiston uhkailujen alla.

Kaiken tämän tuloksena maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus tulee varmasti tulevissa vaaleissa kasvamaan, kuten se on kasvanut Ruotsissakin, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska ongelmia ei enää voida ratkaista demokraattisesti ja rauhanomaisesti siinä vaiheessa, kun Suomeen on tuotu satoja tuhansia tai miljoonia lähi-itäläisiä ja afrikkalaisia. Ruotsi ja keski-Eurooppa tulevat täysin varmasti tuhoutumaan monikulttuurin alle. Nyt on enää kyse siitä, onko Suomi osa uppoavaa länttä tuhon tullessa.

Vain täystuho pelastaa

Mikä sitten voisi pelastaa Suomen? Valitettavasti siihen riittäisi vain jonkinlainen pienimuotoinen maailmanloppu: maailmansota, EU:n romahtaminen, maailmanlaajuinen talousromahdus tai valtavan suuri terrori-iskujen aalto EU:n ydinmaissa. Kuten äskettäinen Brysselin esimerkki osoittaa, pienet terrori-iskut eivät vaikuta suvaitsevaiseen eliittiin millään tavalla – tai tekevät sen korkeintaan entistäkin fanaattisemmaksi. Muslimien suorittamien terrori-iskujen pitäisi olla niin massiivisia, että ne kertakaikkiaan pakottaisivat vallanpitäjät tulemaan järkiinsä. Tämä tarkoittaisi, että kuolonuhreja pitäisi olla satoja tuhansia hyvin lyhyessä ajassa. Sellainen kuulostaa tietenkin kauhealta, mutta henkilökohtaisesti olen valmis silmää räpäyttämättä uhraamaan vaikka kuusi miljoonaa saksalaista, jos se pelastaa Suomen.

Pahin skenaario: torjuntavoitto

Valitettavasti todennäköisempi vaihtoehto on se, että tänä vuonna saavutetaan suuri torjuntavoitto. Pakolaistulvaa ei tänä vuonna tulekaan ja kaikki on taas hyvin. Soini kehuu puolueensa tekemää työtä maahanmuuton kiristämiseksi ja perussuomalaiset julkaisevat uuden ”Perussuomalaisia peukalonjälkiä” (tai ”keskisormennäyttöjä”) -kirjasen, jossa luetellaan 80 eri sankaritekoa, joilla persut pelastivat Suomen. Ja sillä mennään seuraaviin vaaleihin, joissa ihmisten poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt.

Aika on kuitenkin Suomen tuhoajien puolella. Heillä on loputtomasti aikaa. EU osaa nerokkaasti käyttää kaikki kriisit tilaisuuksina kansallisvaltioiden heikentämiseen ja tuhoamiseen. Myös tulijoita on loputtomasti ja heillä on loputtomasti aikaa. Suomalaisia on hyvin vähän ja meillä ei ole aikaa.

Torjuntavoitto tuo mukanaan uuden normaalin: Soini on iltauutisissa kehumassa, miten Suomeen tulee tänä vuonna vain 10 000 tp-hakijaa, mikä on vain kolmasosa viime vuoden lukemasta. Joukkoraiskauksista, taherruksista, mamughetoista, etnojengeistä ja suomalaisten lasten koulukiusaamisesta tulee uusi normaali. Suomalaiset heikentyvät ja kuolevat vuosi vuodelta. Seurauksena on hidas tukehtuminen. Kansanmurha. Sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko se 30 vuoden vai 100 vuoden sisällä. Torjuntavoitto tarkoittaa hidasta mutta varmaa tuhoutumista.

Olemme siis tilanteessa, jossa kertarytinä on parempi kuin ikuinen kitinä. Ja sen rytinän on tultava pian.

Mitä pieni ihminen voi tehdä?

Vastaus on yksinkertainen: OLE VALMIS. Kuin partiolainen. Vielä emme tiedä tarkalleen, mihin pitää olla valmis, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti. Pitää vain olla valmis toimimaan silloin kun aika koittaa. Sitä odotellessa kannattaa verkostoitua ja varautua. Kerää niitä säilykepurkkeja kaappiisi ja lue survivalistivinkkejä. Mieti, oletko sinä turvassa, jos lähimmän kaupungin mamughetossa tulee pidempi sähkökatko. Jos asut siinä mamughetossa, minne ajattelit paeta? Onko siellä puhdasta juomavettä ja kuivia polttopuita?

Jokaisen ihmisen paras verkosto ovat omat sukulaiset, koska veri on kuitenkin vettä sakeampaa. Myös ystävien ja aatetovereiden kanssa kannattaa verkostoitua ihan käytännön tasolla. Ja loppupeleissä se kaikkein vittumaisin suomalainen naapurikin on niin paljon mukavampi kuin kurkunleikkaaja.

Mielenosoituksissa kannattaa käydä, koska ne antavat muille suomalaisille uskoa ja toivoa siihen, että joku muukin vielä puolustaa tätä maata. Katupartioihin kannattaa mennä mukaan, koska ne ovat parasta mahdollista käytännön verkostoitumista ja voivat pelastaa monen suomalaisen hengen vielä tänä kesänä.

Verkostoitumisen lisäksi kannattaa yrittää olla taloudellisesti tukematta valtakoneistoa. Maksa mahdollisimman vähän veroja, vie rahasi Panamaan, tee duunisi ja ostoksesi ilman kuittia ja maksimoi kaikki saamasi yhteiskunnalliset tuet. Tässä tilanteessa verojen välttäminen on isänmaallinen teko.

Ennen kaikkea: odota ja ole valmis.

Lopuksi haluaisin todeta, että kaikkien tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ongelmien perimmäinen syy on se, että Suomi on EU:n jäsen. Ilman EU:ta meillä ei olisi valtaeliittiä, joka komissaarin virkaan tähdätessään surutta tuhoaa Suomen. Ilman EU:ta meillä ei olisi elintasopakolaisten ja rosvojen vapaata liikkuvuutta, avoimia rajoja ja lukemattomia direktiivejä, jotka estävät Suomea suojelemasta suomalaisia. Ilman EU:ta meillä ei olisi ”vapaaehtoista” eikä pakollista taakanjakoa. Suomen tulisi ensi tilassa erota EU:sta ja eurosta. Sitä ennen mikään ei tule muuttumaan parempaan suuntaan.

Keskiluokan ahdinko ja köyhälistön alistus kumpuavat maahanmuutosta

”Ovatko kaikki tulleet hulluiksi?” kysyy professori Heikki Hiilamo Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (Muukalaisvihamielisyys kumpuaa keskiluokan ahdingosta ja alistetusta köyhälistöstä, HS 14.2.2016).

Hiilamo on huolissaan siitä, että suomalaiset ovat jakautuneet myönteisesti ja kielteisesti maahanmuuttajiin suhtautuviin ja järkevä keskustelu aiheesta ei tunnu onnistuvan. Valitettavasti Hiilamokaan ei halua keskustella itse asiasta, vaan etsii syytä leimakirveestä nimeltä ”muukalaisvihamielisyys”.

Kansalaisten voimakas jakautuminen maahanmuuttoon liittyvissä asioissa ei ole mikään ihme, sillä vastakkainasettelua on luotu aivan tarkoituksellisesti houkuttelemalla maahan ennätysmäärä sosiaaliturvaperäisiä maahanmuuttajia ja toisaalta estämällä rasistileimaa lätkien kansalaisia keskustelemasta haittamaahanmuuton ongelmista.

Keinotekoisten väestönsiirtojen käyttäminen valloitettujen kansojen heikentämiseen on ikivanha ajatus (hajota ja hallitse), jota esimerkiksi Julius Caesar käytti menestyksellä. Etnisten ristiriitojen luomisen todellinen mestari oli Josef Stalin, joka siirsi kokonaisia kansoja paikasta toiseen junanvaunuissa. Hänen luomiensa ongelmien perintö elää muun muassa tämän päivän Ukrainassa. Stalinin keinoja käyttävät nykypäivänä Turkki, joka uhkailee ja kiristää EU:ta itse liikkeelle laittamillaan pakolaisvirroilla, ja EU, joka käyttää pakolaiskriisiä hyväkseen heikentääkseen jäseninään olevien kansallisvaltioiden sisäistä yhtenäisyyttä. Myös Suomen sisällä on tahoja, jotka katsovat hyötyvänsä kansakunnan jakautumisesta ja vastakkainasettelun lisääntymisestä: suurkapitalisti haluaa käyttää halpatyövoiman maahanvyöryä ay-liikkeen lannistamiseen, vasemmistoanarkisti kuvittelee itse nousevansa johtajaksi suomalaisen yhteiskunnan romahduksen jälkeen, tavallinen kapitalisti kerää itselleen turvapaikkabisneksen tuottamat pikavoitot ja hyvää ihmisyyttä pursuava Hyvä Ihminen hyödyntää hädänalaisia ”pakolaisia” kerätäkseen itselleen hyvää mieltä ja seksuaalista tyydytystä.

Ainoa, jolta ei kysytä mitään on aivan tavallinen, suomalainen, työssä käyvä veronmaksaja, joka kustantaa koko lystin. Vähemmästäkin tulisi hulluksi.

Hiilamo havainnoi aivan oikein, että ”Suomen yhteiskunnallinen tilanne on monella tavalla poikkeuksellinen. Pitkän aikaa Suomi menestyi maailmantaloudessa erinomaisesti ketteryyden, luottamuksen ja korkean koulutuksen avulla. Sitten alkoi pitkäkestoinen talouskriisi. Suomen talouden alamäen pituus hakee vertaistaan länsimaiden lähihistoriassa.

Globalisaatio on vienyt teollisuuden työpaikat halvempiin maihin ja talouskriisi on iskenyt erityisen rajusti entisiin teollisuuspaikkakuntiin ja niiden asukkaisiin.

Hiilamon mainitsemista menestystekijöistä ainakin väestön keskinäinen luottamus ja korkea koulutus ovat suoraan väestön laatuun liittyviä asioita, joita pitkään jatkunut haittamaahanmuutto on hiljalleen romuttanut. Globalisaatiota Hiilamo tuntuu pitävän jonkinlaisena väistämättömänä luonnonvoimana.

Todellisuudessa ne poliittiset päätökset, joilla Suomi on avattu ylikansallisten markkinavoimien leikkikentäksi ovat juuri sitä: poliittisia päätöksiä. Pankkitoiminnan säätelyn lähes täydellinen poistaminen, EU:hun liittyminen ja eurovaluuttaan siirtyminen ovat kaikki poliittisia päätöksiä, joiden suhteen oltaisiin voitu päättää myös toisin.

Samana vuonna kanssani syntynyt Hiilamo on varttunut samassa Impivaara-Suomessa kuin minäkin:

Hyvinvointivaltion kulta-aika oli tyytyväisen keskiluokan aikaa. Kaikki suomalaiset tuloista, koulutuksesta ja asuinpaikasta riippumatta harrastivat hiihtoa, hurrasivat Lasse Virénille, kuuntelivat Kekkosta ja lottosivat lauantaisin. Jääkiekko, lenkkimakkara ja saunaolut kuuluivat suuren keskiluokan yleissivistykseen.

Näin todellakin oli. Suomi eli tyytyväisen suomettuneena ison karhun kainalossa ja nautti erikoisasemastaan kylmän sodan maailmassa. Idänkauppa kukoisti ja kaikilla suomalaisilla oli mahdollisuus parantaa omaa asemaansa omalla työllään. Kaikki nuoret saivat kesätyöpaikan siitä samasta firmasta, jossa vanhemmatkin olivat töissä. Duunarillakin oli ajan myötä mahdollisuus ostaa oma talo ja vaihtaa Ladansa Toyotaan. Ahkerimmat ostivat vielä kesämökinkin. Omasta mielestäni EU:ta edeltävässä itsenäisessä Suomessa oli parasta sen tarjoama sosiaalisen nousun mahdollisuus: köyhimmänkin työläisperheen lapsella oli mahdollisuus mennä yliopistoon opiskelemaan ja saada koulutustaan vastaavia töitä valmistuttuaan. Töitä todellakin riitti kaikille.

Tuon ajan Suomea väitetään usein sulkeutuneeksi, mutta kyllä täältä hyvin pääsi matkustamaan. Itse kiersin Eurooppaa interraililla joka kesä ja ne kuuluisat passimuodollisuudet rajoittuivat Suomen leijonakantisen passin vilauttamiseen yöjunassa. Suomessa oli jonkin verran ulkomaalaisia, jotka olivat kaikki töissä tai opiskelemassa. Suomessa oli jopa afrikkalaisia, jotka opiskelivat täällä jotain hyödyllistä ja menivät sen jälkeen takaisin kotimaahansa rakentaakseen sinne parempaa tulevaisuutta. 1980-luvulla Suomessa oli tasan kolme somalia, joista yksi oli pidetty kunnaneläinlääkäri Savossa, toinen oli naislääkäri Helsingissä ja se kolmaskin teki jotain hyödyllistä. Somalien maine Suomessa oli sellainen, että suurin osa suomalaisista ei tiennyt somaleista yhtään mitään, ja ne jotka tiesivät, arvostivat tuota viisasta ja rauhanomaista lääkärikansaa.

Hiilamo jatkaa: ”Nyt tyytyväisen keskiluokan tilalla on ahdistettu keskiluokka ja alistettu köyhälistö. Luokkiin kuuluu paljon pettyneitä ja vihaisia miehiä sekä toivonsa menettäneitä savupiippukaupunkien asukkaita. Nämä ihmiset kuuluvat globalisaation häviäjiin. Tämä näkyy maahanmuuttoa koskevissa asenteissa.

”Voittajia eivät ole vain suosikkilajien urheilutähdet, menestyneet yrittäjät ja suuryhtiöiden johtajat.”

Koulutetuille kaupunkilaisille globalisaatio on tuonut halpoja lentolippuja, uusia kulinaristisia nautintoja, opiskelu- ja työtilaisuuksia ulkomailla, jännittävän erilaisia ystäviä ja myös elämänkumppaneita.

Kaikki tämä on totta, mutta se perustuu tietoisesti tehtyihin poliittisiin päätöksiin. Suomen vallanpitäjät ovat vaihtaneet turvallisen ja itsenäisen Suomen globaaliin EU-Suomeen. Työpaikat ja tulevaisuudenusko on vaihdettu rajattomaan maailmaan, halpalentoihin, kupilliseen latteaa lattea, kiinalaiseen viihde-elektroniikkaan, intialaisten lasten tekemiin kertakäyttöisiin muotivaatteisiin ja eläviin seksileluihin.

Hiilamo näkee ainoastaan savupiippukaupunkien asukkaat globalisaation häviäjinä. Todellisuudessa koko Suomi kuuluu globalisaation häviäjiin. Tässä asiassa ainoa ero Kuusankoskella katupartioivan pitkäaikaistyöttömän nuoren miehen ja samasta kylästä Helsinkiin sosiaalipolitiikkaa opiskelemaan lähteneen kympin tytön välillä on se, että toinen heistä ei ole vielä ymmärtänyt kuuluvansa globalisaation häviäjiin.

Jo pitkään velaksi elänyt Suomi on onnistunut ylläpitämään yliturvonnutta julkista sektoria, joka tarjoaa Heikki Hiilamon kaltaisille ihmisille illuusion rikkaudesta ja turvatusta tulevaisuudesta. Ennemmin tai myöhemmin tämä kupla murtuu, ja sen murtajina ovat ironisesti juuri Hiilamon rakastamat sosiaaliturvaperäiset maahanmuuttajat. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan romahtaessa on turha odottaa, että EU tai IMF rientäisivät hätiin tekohengittämään Suomen turpeaa julkista sektoria.

Suomi on pitkään ollut aivoviennin lähtömaa, ja tämä kehitys tulee jatkossa kiihtymään. Suomessa hyvän ja ilmaisen koulutuksen saaneet insinöörit yms. kuuluvat taloudellisesti globalisaation voittajiin, mutta elämänlaadussa heidän maksettavakseen lankeaa kova hinta: Suomeen ei ole enää paluuta ja uudessa kotimaassa lasta ei voi päästää kävelemään kouluun ilman saattajaa ja kotitalon ikkunoissa on kalterit.

Suomi on siis kansakuntana yksi globalisaation häviäjistä. Samaan aikaan maahan houkutellaan kymmeniä tuhansia sosiaaliturvaperäisiä onnenonkijoita, jotka saavat kaiken ilmaiseksi ja joiden kohdalla piikki on aina auki. Ei ihme, jos suomalaiset ovat vihaisia. ”Rasismia” ja ”muukalaisvihamielisyyttä” huutavilta hiilamoilta jää huomaamatta se, että vihan todellinen kohde ovat ne päättäjät, joiden tekojen tulosta tämä on.

Onko sitten olemassa mitään muuta tietä?

Toinen tie: itsenäisyys, oma valuutta, oma maahanmuuttopolitiikka

Suomelle ja suomalaisille haitalliset päätökset voitaisiin perua. Kansainvälisten sopimusten irtisanominen on yhtä helppoa kuin niiden solmiminen.

Mielestäni Suomen pitäisi erota EU:sta ja eurovaluutasta ja ottaa käyttöön oma rajavalvonta ja itsenäinen maahanmuuttopolitiikka. Päätösvalta pitäisi palauttaa Suomen kansalaisille mm. sitovien kansanäänestysten kautta.

Suomen valtion on oltava ensisijaisesti suomalaisten edunvalvontakoneisto. Kukin kansallisvaltio keskittyköön tuottamaan hyvinvointia ja ihmisoikeuksia ensisijaisesti omille kansalaisilleen omalla alueellaan.

Eurosta eroaminen ja itsenäisyyden palauttaminen aiheuttaisivat tietenkin paljon lainsäädäntötyötä ja jonkin verran kustannuksia. Uuden itsenäisyyden alkutaival ei olisi aivan helppo. Mutta kyse on välttämättömistä muutoksista, jotka on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Eurostoliitto on ihan yhtä ikuinen kuin Neuvostoliittokin oli. Mitä pidempään näitä välttämättömiä uudistuksia lykätään, sitä vaikeampia ja kalliimpia niistä tulee.

_______
Lue myös:

Keinoja eriarvoisuuden lisäämiseen