Myytti turvapaikkapolitiikan tiukentamisesta

Sosiaalisessa mediassa liikkuu sitkeä myytti, että turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Sitä perustellaan usein sillä, että ”Vanhalla politiikalla (lähes) jokainen olisi saanut myöntävän päätöksen ja sosiaaliturvan, mutta nyt ei.” Sen lisäksi muistetaan aina mainita, että perheenyhdistämisen kriteerejä (eli tulorajaa) on tiukennettu.

Tehdäänpä pieni faktantarkastus ja katsotaan, pitääkö myytti paikkansa.

Maahanmuuttoviraston 2000-luvun tilastojen nopea tarkastelu osoittaa, että vuosi 2003 on hyvä esimerkki tiukasta turvapaikkapolitiikasta. Silloin käsiteltiin 3320 turvapaikkahakemusta. Turvapaikkoja (paras status) myönnettiin vain seitsemän (7). 486 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla (toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu). 2443 hakijaa sai kielteisen päätöksen (kielteinen, Dublin tai ilmeisen perusteeton jne.).

Vuonna 2003 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 15 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,20. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Vuosi 2007 on hyvä esimerkki ennätyslöysästä vuodesta. Surullisen kuuluisa Astrid Thors oli juuri astunut virkaansa maahanmuuttoministeriksi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 1956 kappaletta. Turvapaikkoja myönnettiin 68. 792 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 961 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2007 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 44 %. Lähes puolet sai siis myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 8 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,89.

Vuosi 2010 oli Astrid Thorsin viimeinen ministerivuosi. Turvapaikkahakemuksia käsiteltiin 5837 kappaletta, eli ennätysmäärä siihen asti 2000-luvulla. Turvapaikkoja myönnettiin 181. 1603 hakijaa sai jäädä muilla perusteilla. 3428 hakijaa sai kielteisen päätöksen.

Vuonna 2010 myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 30 %. Lähes puolet sai myönteisen päätöksen, mutta ei kuitenkaan kaikki. Myönteisistä turvapaikkoja oli 10 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,52.

Vuonna 2014 Stubbin hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli lähes 36 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 37 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,66.

Vuonna 2015 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 25 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,78.

Vuonna 2016 Keskusta-Kokoomus-PS-hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,46. Kielteisiä oli siis enemmän kuin myönteisiä.

Jos Sipilän hallituksen vuosia 2015 ja 2016 tarkastellaan yhdessä, myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä oli keskimäärin 27 %. Myönteisistä turvapaikkoja oli 59 %. Tehtyjen myönteisten ja kielteisten päätösten suhde oli 0,62.


Yhteenvetona voisi todeta, Sipilän hallituksen aikana myönteisten päätösten osuus kaikista käsitellyistä on 2000-luvun keskitasoa.  Humanitaarinen suojelu poistui käytöstä toukokuussa 2016, joten sen poistumisen vaikutusta on vaikea arvioida. Humanitaarista suojelua on kuitenkin myönnetty vain vähän (6% myönteisistä vuonna 2015), joten sillä ei voi olla suurtakaan merkitystä.

Kaikkein silmiinpistävintä tilastoissa on varsinaisten turvapaikkojen (paras status) osuuden kasvu myönteisistä päätöksistä: vuonna 2003 myönteisistä turvapaikkoja oli 1,4 %, mutta vuosina 2015 ja 2016 tasan 59 %.

Tämä on tärkeää siksi, että turvapaikkastatuksen saaneita eivät perheenyhdistämisen tulorajat koske, joten hallituksen tekemät kosmeettiset perheenyhdistämisen tiukennukset mitätöityvät tätä kautta.

Samaa kehitystä heijastaa myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista.

turvapaikkojen-osuus-kaikista-hakemuksista

Myönnettyjen turvapaikkojen osuus kaikista käsitellyistä hakemuksista oli pitkään 1-2 prosentin luokkaa. Astrid Thorsin ministerikaudella se nousi neljän prosentin kieppeille, mutta Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana se nousi 14 % kieppeille.

Myytti: turvapaikkapolitiikkaa on tiukennettu.

Faktat: turvapaikkapolitiikkaa EI ole tiukennettu. Myytti on murrettu.

Meillä on Suomi -mielenosoituskiertue

Nyt on aika antaa suomalaisten enemmistölle ääni! Eräs, vielä tuntemattomana pysyttelevä puolue aikoo tämän talven aikana järjestää suuren Meillä on Suomi -mielenosoituskiertueen.

– Unelma-konsertteja on nyt kuultu tarpeeksi, kommentoi puolueen tiedottaja. Nyt on aika suojella Suomea ja suomalaisia!

Puolue aikoo käyttää miljoona euroa puoluetukivaroistaan tähän kiertueeseen. Summa ei sinänsä ole kovin suuri, sillä suurimmat puolueet saavat puoluetukea 5-7 miljoonaa euroa vuodessa ja normaali suurpuolueen kuntavaalibudjetti on 500 – 800 0000 euroa.

– Miljoona on pikkuraha, kun on kysymys koko Suomen tulevaisuudesta, kommentoi puolueen puheenjohtaja. Ei kai me mihinkään säätiöihin aleta näitä lantteja piilottamaan isänmaan ollessa vaarassa!?

Mielenosoituskiertueella vaaditaan EU- ja euroeroa, vokkien sulkemista ja rajojen sulkemista haittamaahanmuutolta. Mielenosoituksia tullaan pitämään erityisesti vokkipaikkakunnilla ja kaikkialla missä on ollut maahanmuuttajien väkivaltaa. Kaikki puolueen paikallisosastot ovat mukana järjestämässä mielenosoituksia vankalla kokemuksellaan. Hernekeiton keittäminen on ammattitaitoisissa käsissä. Puolueen jäseniä kyyditetään miekkareihin kauempaakin puolueen maksamilla busseilla. Puhumassa eri paikkakunnilla ovat puolueen tunnetuimmat kansanedustajat ja muut julkkikset. Mielenosoituksissa esiintyy paikallisten bändien lisäksi tunnettuja esiintyjiä ja tarjoilut ovat erinomaisia (koska rahaa on). Tilaisuuksiin odotetaan todellista yleisöryntäystä.

Näiden mielenosoitusten tavoitteena on luoda mielipideilmasto, jossa kaikille tulee selväksi, että suomalaisten enemmistö haluaa itsenäisen ja eurovapaan Suomen ja stopin haittamaahanmuutolle. Itsenäistä kansaa ei voida vangita! Vapauden aika on koittanut! Haittamaahanmuutto pysäytetään jo rajalle!

***

Kaikki ylläoleva on tietenkin vain toiveajattelua. Suomen puoluerekisterissä (eduskunnasta tai hallituksesta puhumattakaan) ei ole yhtään puoluetta, joka virallisena tavoitteenaan ajaisi EU- ja euroeroa, vokkien sulkemista ja rajojen sulkemista haittamaahanmuutolta. Puhumattakaan siitä, että jokin puolue uskaltaisi järjestää mielenosoituksia noiden asioiden puolesta; suomalaisten vapauden puolesta.

Miettikää, miten valtavan kampanjan jokin isoista puolueista voisi koko koneistollaan ja puoluetukirahojensa murto-osalla tehdä, jos halua olisi. Meillä on Suomi -kiertueesta tulisi ikimuistoinen ja se yhdistäisi kansallismielisiä tahoja laajalti. En usko, että kukaan valittaisi siitä, että puolueen kuntavaaliehdokkaat jakaisivat mielenosoituksissa omia vaalimainoksiaan.

Mutta, kuten sanottu, valitettavasti sellaista puoluetta ei ole.

Meillä ei ole yhtään puoluetta, joka haluaisi EU- ja euroeroa, vokkien sulkemista ja rajojen sulkemista haittamaahanmuutolta.

Meillä on vain pieni mutta innokas joukko Suomi ensin -aktiiveja, jotka kiertävät omilla rahoillaan kaupungista toiseen pitämässä vokkimielenosoituksia, jotka tosin ovat aivan erinomaisen onnistuneita, vaikka porukkaa saisi olla enemmänkin.

Minun mielestäni isojen puolueiden aktiivien kannattaisi kysyä omalta puolueeltaan, miksi se ei toimi näin, sen sijaan, että haukkuvat niitä jotka tekevät, ja ihmettelevät, että mistä rahat tähän selvästikin lähes nollabudjetilla tehtyyn toimintaan tulevat.

Suomalainen sosiaaliturva kuuluu kaikille

Suomen perustuslain 19 toteaa oikeudesta sosiaaliturvaan näin sanoen:

“Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.“

Tähän asti perustuslain säädöstä on tulkittu ahtaasti ja katsottu sen koskevan vain Suomessa oleskelevia ihmisiä. Ovatpa kaikkein ahdasmielisimmät tulkitsijat halunneet nähdä sen koskevan vain Suomen kansalaisia.

Ahdasmielisyyden aika on ohi: Suomen perustuslain tulkinta on laajennettava ihmisarvoiseen muotoonsa koskemaan kaikkia maailman ihmisiä! Suomen sosiaaliturva kuuluu kaikille!

Suomen valtion on mitä pikimmin perustettava Kelan konttoreita Afrikkaan ja Lähi-itään, jotta siellä oleskelevat henkilöt saavat mahdollisuuden nauttia suomalaista sosiaaliturvaa joutumatta asettamaan itseään vaaraan pitkällä ja vaikealla merimatkalla Välimeren yli.

Kelan konttoreita perustamaan on lähetettävä Suomesta runsain joukoin päteviä sosiaali- ja ihmisoikeusalan ammattilaisia. Suomalaista sosiaaliturvaa on maksettava kaikille halukkaille esimerkiksi toimeentulotuen perusosan (485,50 euroa kuukaudessa + kohtuulliset asumismenot) suuruisena. Enemmän tarvitseville voidaan maksaa enemmänkin. Aivan sama.

Perustoimeentulon kustantaminen maailman kahdelle miljardille kaikkein köyhimmälle ihmiselle maksaa vain 971 miljardia euroa kuukaudessa (+ kohtuulliset asumismenot), eli alle biljardi euroa, joten kukaan ei voi väittää, etteikö Suomella olisi tähän varaa ja eihän se ole keneltäkään pois. Suomalainen sosiaaliturva antaisi maailman hädänalaisimmille ihmisille tarvittavat varat päivittäisestä elämästä selviämiseen ja perusoikeuksista nauttimiseen. Tämä on ihmisoikeuskysymys, jota ei voida mitata rahassa.


Tällä menettelyllä olisi se etu, että taloudellisesti se johtaisi aivan samaan lopputulokseen kuin nykymenokin, eli Suomen valtion konkurssiin, mutta huomattavasti nykyistä nopeammin.

Yhteiskunnallisesti lopputulos olisi kuitenkin huomattavan paljon parempi. Nykymeno, eli kehitysmaiden asukkaiden siirtäminen Suomeen nauttimaan ihmisoikeuksiaan ja sosiaaliturvaa, johtaa siihen, että Suomen valtiontalouden lopullisesti romahtaessa Suomessa on valtava joukko kehitysmaalaisia, jotka ovat tottuneet nauttimaan sosiaaliturvaa ja jotka tulevat olemaan erittäin vihaisia, kun taikaseinä lakkaa toimimasta.

Ehdottomassani vaihtoehtoisessa menettelyssä vihaiset kehitysmaalaiset pysyisivät Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Suomesta saataisiin siirrettyä pois suuri joukko kukkahattutätejä, jotka joutuisivat kohtaamaan kehitysmaalaisten vihan kehitysmaissa, kun Kelan avustustukset siellä loppuvat. Kaikki saisivat siis ansionsa mukaan.

Alkaneen vuoden sää

Aivan ensimmäiseksi haluaisin todeta, että kaikkien tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ongelmien perimmäinen syy on se, että Suomi on EU:n jäsen. Suomen tulisi ensi tilassa erota EU:sta ja eurosta. Sitä ennen mikään ei tule muuttumaan parempaan suuntaan.

Kevättulvaa odotellessa

Tätä kirjoittaessani turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen on hetkeksi tyyntynyt. Alkuvuosi on ollut viime vuoteen nähden lähes rauhallinen. Rauhallisuus ei kuitenkaan johdu Suomen tekemistä toimenpiteistä, sillä Suomen hallitus ei ole tehnyt kertakaikkiaan mitään estääkseen viime vuoden kaltaisen vyöryn toistumisen. Joitakin pieniä, oikean suuntaisia lainmuutoksia on eduskunnassa tekeillä, ja kiitos siitä, mutta niillä ei ole mitään todellista vaikutusta suureen tulvaan. Suomen vetovoimatekijät (käteisen rahan määrä, turvapaikkastatuksen saannin helppous ja perheenyhdistämisen helppous) ovat edelleen EU:n huipputasoa ja jopa kovempia kuin aikaisemmin. Kaikkein pahinta on, että Sipilä, Stubb ja Soini ovat täysin sitoutuneita noudattamaan Merkelin turvapaikkapolitiikkaa, eivätkä aio missään olosuhteissa sallia rajojen sulkemista hetkeksikään.

Tulvan tyyntyminen johtuu täysin muiden maiden tekemistä toimista. Muut Pohjoismaat ovat ottaneet käyttöön rajatarkastukset, etelä- ja itä-Euroopassa rakennetaan aitoja ja Putin on luvannut pitää Suomen itärajan suojattuna. Tämä petollinen rauha voi minä hetkenä hyvänsä murtua mistä tahansa kohdasta. Kreikassa ja Italiassa on valtavat määrät elintasopakolaisia odottamassa aitojen murtumista, ja lisää tulee koko ajan Turkista ja Libyasta. Vaikka aidat pitäisivätkin, Suomeen voi tulla Saksasta ja Ruotsista suuret määrät sellaisia henkilöitä, joiden turvapaikkahakemus on todettu perusteettomaksi, mutta jotka haluavat tulla Suomeen pariksi vuodeksi nauttimaan vastaanottorahaa. Putin voi milloin tahansa avata itärajan, mikäli kokee Suomen jollakin tavalla pettäneen ne lupaukset, jotka presidentti Niinistö antoi Putinille vastineeksi rajan vartioimisesta. Kaikkein pahinta on, että Sipilä, Stubb ja Soini ovat täysin sitoutuneita noudattamaan EU:n pakolaispolitiikkaa, johon kuuluvat ”vapaaehtoiset” tp-hakijoiden siirrot maasta toiseen, eli ns. taakanjako. Suomeen on jo tuotu lentokoneella muun muassa eritrealaisia ”taakanjakopakolaisia” Italiasta. Ja lisää tulee niin paljon kuin EU määrää, niin kauan kuin Sipilä, Stubb ja Soini ovat vallassa.

Äänestäminen ei auta

Suomen tulevaisuus ratkaistaan viimeistään tämän vuoden aikana. Seuraavien valtakunnallisten vaalien odottaminen ja puolueiden kannatusprosenttien laskeminen on aivan turhaa. Tätä tilannetta ei pystytä enää ratkaisemaan äänestämällä tai perustamalla uusia puolueita (tai edes valtaamalla vanhoja). Demokraattisia ratkaisuja ei enää ole olemassa, koska suvaitsevainen eliitti ei halunnut niitä. Ei ole myöskään olemassa sellaista ratkaisua, jossa kaikille kävisi hyvin ja kaikilla olisi tosi kivaa.

Ikkuna demokraattiselle vaikuttamiselle sulkeutui joskus alkuvuodesta. Jussi Halla-aholla ja nuivilla PS-kansanedustajilla olisi ollut mahdollisuus tehdä Soinille selväksi, että maahanmuuttopolitiikka on hallituskysymys ja että he ovat tarvittaessa valmiita vaikka kaatamaan hallituksen. He päättivät jostain syystä olla tekemättä mitään. Se oli pettymys, mutta se ei tarkoita, että näitä poliitikkoja pitäisi nyt alkaa jotenkin erityisesti vastustamaan tai vihaamaan. He ovat aikoinaan tehneet paljon hyvää työtä maahanmuuttopolitiikan järkeistämiseksi, eivätkä heidän vanhat tekonsa mitätöidy, vaikka he Suomen kohtalon hetkellä päättivätkin olla tekemättä mitään.

Viime vuoden tulva teki Suomelle korjaamatonta vahinkoa. Seuraava tulva perheenyhdistämisineen tulee olemaan kuolinisku. Aika on niiden puolella, jotka haluavat Suomen tuhoa. Vuosi vuodelta Suomessa on enemmän ja enemmän ongelmamaahanmuuttajia ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa polvessa, enemmän turvapaikkabisneksestä elantonsa saavia ihmisiä, enemmän maahanmuutosta tavalla tai toisella taloudellisesti hyötyviä ihmisiä sekä enemmän henkilökohtaisin sitein matuihin liittyviä ihmisiä. Hyvin pian jokaisella suomalaisella on suvussaan tai lähipiirissään joku, joka on vokissa töissä tai myy vokkiin tavaroita tai palveluja tai vuokraa sijoitusasuntojaan matuille tai on tehnyt juhlapaikanhakijan kanssa isäänsä kaipaavan lapsen.

Vuosi vuodelta Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka omien sidoksiensa takia eivät voi äänestää maahanmuuttoa vastaan. Toki on myös monia, jotka henkilökohtaisten kokemustensa takia äänestävät ehdottomasti vastaan. Polarisaatio kärjistyy. Ja koko ajan vuotaa suomalaisten veri: yhä useampi suomalainen elämä tuhoutuu ihmisen joutuessa raiskatuksi, tapetuksi, pahoinpidellyksi. Suomen asiaa puolustavat suomalaiset menettävät työpaikkansa, joutuvat vankilaan ”rasistisesta” nettikirjoittelusta tai sortuvat väkivaltaisen vasemmiston uhkailujen alla.

Kaiken tämän tuloksena maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus tulee varmasti tulevissa vaaleissa kasvamaan, kuten se on kasvanut Ruotsissakin, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska ongelmia ei enää voida ratkaista demokraattisesti ja rauhanomaisesti siinä vaiheessa, kun Suomeen on tuotu satoja tuhansia tai miljoonia lähi-itäläisiä ja afrikkalaisia. Ruotsi ja keski-Eurooppa tulevat täysin varmasti tuhoutumaan monikulttuurin alle. Nyt on enää kyse siitä, onko Suomi osa uppoavaa länttä tuhon tullessa.

Vain täystuho pelastaa

Mikä sitten voisi pelastaa Suomen? Valitettavasti siihen riittäisi vain jonkinlainen pienimuotoinen maailmanloppu: maailmansota, EU:n romahtaminen, maailmanlaajuinen talousromahdus tai valtavan suuri terrori-iskujen aalto EU:n ydinmaissa. Kuten äskettäinen Brysselin esimerkki osoittaa, pienet terrori-iskut eivät vaikuta suvaitsevaiseen eliittiin millään tavalla – tai tekevät sen korkeintaan entistäkin fanaattisemmaksi. Muslimien suorittamien terrori-iskujen pitäisi olla niin massiivisia, että ne kertakaikkiaan pakottaisivat vallanpitäjät tulemaan järkiinsä. Tämä tarkoittaisi, että kuolonuhreja pitäisi olla satoja tuhansia hyvin lyhyessä ajassa. Sellainen kuulostaa tietenkin kauhealta, mutta henkilökohtaisesti olen valmis silmää räpäyttämättä uhraamaan vaikka kuusi miljoonaa saksalaista, jos se pelastaa Suomen.

Pahin skenaario: torjuntavoitto

Valitettavasti todennäköisempi vaihtoehto on se, että tänä vuonna saavutetaan suuri torjuntavoitto. Pakolaistulvaa ei tänä vuonna tulekaan ja kaikki on taas hyvin. Soini kehuu puolueensa tekemää työtä maahanmuuton kiristämiseksi ja perussuomalaiset julkaisevat uuden ”Perussuomalaisia peukalonjälkiä” (tai ”keskisormennäyttöjä”) -kirjasen, jossa luetellaan 80 eri sankaritekoa, joilla persut pelastivat Suomen. Ja sillä mennään seuraaviin vaaleihin, joissa ihmisten poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt.

Aika on kuitenkin Suomen tuhoajien puolella. Heillä on loputtomasti aikaa. EU osaa nerokkaasti käyttää kaikki kriisit tilaisuuksina kansallisvaltioiden heikentämiseen ja tuhoamiseen. Myös tulijoita on loputtomasti ja heillä on loputtomasti aikaa. Suomalaisia on hyvin vähän ja meillä ei ole aikaa.

Torjuntavoitto tuo mukanaan uuden normaalin: Soini on iltauutisissa kehumassa, miten Suomeen tulee tänä vuonna vain 10 000 tp-hakijaa, mikä on vain kolmasosa viime vuoden lukemasta. Joukkoraiskauksista, taherruksista, mamughetoista, etnojengeistä ja suomalaisten lasten koulukiusaamisesta tulee uusi normaali. Suomalaiset heikentyvät ja kuolevat vuosi vuodelta. Seurauksena on hidas tukehtuminen. Kansanmurha. Sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko se 30 vuoden vai 100 vuoden sisällä. Torjuntavoitto tarkoittaa hidasta mutta varmaa tuhoutumista.

Olemme siis tilanteessa, jossa kertarytinä on parempi kuin ikuinen kitinä. Ja sen rytinän on tultava pian.

Mitä pieni ihminen voi tehdä?

Vastaus on yksinkertainen: OLE VALMIS. Kuin partiolainen. Vielä emme tiedä tarkalleen, mihin pitää olla valmis, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti. Pitää vain olla valmis toimimaan silloin kun aika koittaa. Sitä odotellessa kannattaa verkostoitua ja varautua. Kerää niitä säilykepurkkeja kaappiisi ja lue survivalistivinkkejä. Mieti, oletko sinä turvassa, jos lähimmän kaupungin mamughetossa tulee pidempi sähkökatko. Jos asut siinä mamughetossa, minne ajattelit paeta? Onko siellä puhdasta juomavettä ja kuivia polttopuita?

Jokaisen ihmisen paras verkosto ovat omat sukulaiset, koska veri on kuitenkin vettä sakeampaa. Myös ystävien ja aatetovereiden kanssa kannattaa verkostoitua ihan käytännön tasolla. Ja loppupeleissä se kaikkein vittumaisin suomalainen naapurikin on niin paljon mukavampi kuin kurkunleikkaaja.

Mielenosoituksissa kannattaa käydä, koska ne antavat muille suomalaisille uskoa ja toivoa siihen, että joku muukin vielä puolustaa tätä maata. Katupartioihin kannattaa mennä mukaan, koska ne ovat parasta mahdollista käytännön verkostoitumista ja voivat pelastaa monen suomalaisen hengen vielä tänä kesänä.

Verkostoitumisen lisäksi kannattaa yrittää olla taloudellisesti tukematta valtakoneistoa. Maksa mahdollisimman vähän veroja, vie rahasi Panamaan, tee duunisi ja ostoksesi ilman kuittia ja maksimoi kaikki saamasi yhteiskunnalliset tuet. Tässä tilanteessa verojen välttäminen on isänmaallinen teko.

Ennen kaikkea: odota ja ole valmis.

Lopuksi haluaisin todeta, että kaikkien tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ongelmien perimmäinen syy on se, että Suomi on EU:n jäsen. Ilman EU:ta meillä ei olisi valtaeliittiä, joka komissaarin virkaan tähdätessään surutta tuhoaa Suomen. Ilman EU:ta meillä ei olisi elintasopakolaisten ja rosvojen vapaata liikkuvuutta, avoimia rajoja ja lukemattomia direktiivejä, jotka estävät Suomea suojelemasta suomalaisia. Ilman EU:ta meillä ei olisi ”vapaaehtoista” eikä pakollista taakanjakoa. Suomen tulisi ensi tilassa erota EU:sta ja eurosta. Sitä ennen mikään ei tule muuttumaan parempaan suuntaan.

Keskiluokan ahdinko ja köyhälistön alistus kumpuavat maahanmuutosta

”Ovatko kaikki tulleet hulluiksi?” kysyy professori Heikki Hiilamo Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (Muukalaisvihamielisyys kumpuaa keskiluokan ahdingosta ja alistetusta köyhälistöstä, HS 14.2.2016).

Hiilamo on huolissaan siitä, että suomalaiset ovat jakautuneet myönteisesti ja kielteisesti maahanmuuttajiin suhtautuviin ja järkevä keskustelu aiheesta ei tunnu onnistuvan. Valitettavasti Hiilamokaan ei halua keskustella itse asiasta, vaan etsii syytä leimakirveestä nimeltä ”muukalaisvihamielisyys”.

Kansalaisten voimakas jakautuminen maahanmuuttoon liittyvissä asioissa ei ole mikään ihme, sillä vastakkainasettelua on luotu aivan tarkoituksellisesti houkuttelemalla maahan ennätysmäärä sosiaaliturvaperäisiä maahanmuuttajia ja toisaalta estämällä rasistileimaa lätkien kansalaisia keskustelemasta haittamaahanmuuton ongelmista.

Keinotekoisten väestönsiirtojen käyttäminen valloitettujen kansojen heikentämiseen on ikivanha ajatus (hajota ja hallitse), jota esimerkiksi Julius Caesar käytti menestyksellä. Etnisten ristiriitojen luomisen todellinen mestari oli Josef Stalin, joka siirsi kokonaisia kansoja paikasta toiseen junanvaunuissa. Hänen luomiensa ongelmien perintö elää muun muassa tämän päivän Ukrainassa. Stalinin keinoja käyttävät nykypäivänä Turkki, joka uhkailee ja kiristää EU:ta itse liikkeelle laittamillaan pakolaisvirroilla, ja EU, joka käyttää pakolaiskriisiä hyväkseen heikentääkseen jäseninään olevien kansallisvaltioiden sisäistä yhtenäisyyttä. Myös Suomen sisällä on tahoja, jotka katsovat hyötyvänsä kansakunnan jakautumisesta ja vastakkainasettelun lisääntymisestä: suurkapitalisti haluaa käyttää halpatyövoiman maahanvyöryä ay-liikkeen lannistamiseen, vasemmistoanarkisti kuvittelee itse nousevansa johtajaksi suomalaisen yhteiskunnan romahduksen jälkeen, tavallinen kapitalisti kerää itselleen turvapaikkabisneksen tuottamat pikavoitot ja hyvää ihmisyyttä pursuava Hyvä Ihminen hyödyntää hädänalaisia ”pakolaisia” kerätäkseen itselleen hyvää mieltä ja seksuaalista tyydytystä.

Ainoa, jolta ei kysytä mitään on aivan tavallinen, suomalainen, työssä käyvä veronmaksaja, joka kustantaa koko lystin. Vähemmästäkin tulisi hulluksi.

Hiilamo havainnoi aivan oikein, että ”Suomen yhteiskunnallinen tilanne on monella tavalla poikkeuksellinen. Pitkän aikaa Suomi menestyi maailmantaloudessa erinomaisesti ketteryyden, luottamuksen ja korkean koulutuksen avulla. Sitten alkoi pitkäkestoinen talouskriisi. Suomen talouden alamäen pituus hakee vertaistaan länsimaiden lähihistoriassa.

Globalisaatio on vienyt teollisuuden työpaikat halvempiin maihin ja talouskriisi on iskenyt erityisen rajusti entisiin teollisuuspaikkakuntiin ja niiden asukkaisiin.

Hiilamon mainitsemista menestystekijöistä ainakin väestön keskinäinen luottamus ja korkea koulutus ovat suoraan väestön laatuun liittyviä asioita, joita pitkään jatkunut haittamaahanmuutto on hiljalleen romuttanut. Globalisaatiota Hiilamo tuntuu pitävän jonkinlaisena väistämättömänä luonnonvoimana.

Todellisuudessa ne poliittiset päätökset, joilla Suomi on avattu ylikansallisten markkinavoimien leikkikentäksi ovat juuri sitä: poliittisia päätöksiä. Pankkitoiminnan säätelyn lähes täydellinen poistaminen, EU:hun liittyminen ja eurovaluuttaan siirtyminen ovat kaikki poliittisia päätöksiä, joiden suhteen oltaisiin voitu päättää myös toisin.

Samana vuonna kanssani syntynyt Hiilamo on varttunut samassa Impivaara-Suomessa kuin minäkin:

Hyvinvointivaltion kulta-aika oli tyytyväisen keskiluokan aikaa. Kaikki suomalaiset tuloista, koulutuksesta ja asuinpaikasta riippumatta harrastivat hiihtoa, hurrasivat Lasse Virénille, kuuntelivat Kekkosta ja lottosivat lauantaisin. Jääkiekko, lenkkimakkara ja saunaolut kuuluivat suuren keskiluokan yleissivistykseen.

Näin todellakin oli. Suomi eli tyytyväisen suomettuneena ison karhun kainalossa ja nautti erikoisasemastaan kylmän sodan maailmassa. Idänkauppa kukoisti ja kaikilla suomalaisilla oli mahdollisuus parantaa omaa asemaansa omalla työllään. Kaikki nuoret saivat kesätyöpaikan siitä samasta firmasta, jossa vanhemmatkin olivat töissä. Duunarillakin oli ajan myötä mahdollisuus ostaa oma talo ja vaihtaa Ladansa Toyotaan. Ahkerimmat ostivat vielä kesämökinkin. Omasta mielestäni EU:ta edeltävässä itsenäisessä Suomessa oli parasta sen tarjoama sosiaalisen nousun mahdollisuus: köyhimmänkin työläisperheen lapsella oli mahdollisuus mennä yliopistoon opiskelemaan ja saada koulutustaan vastaavia töitä valmistuttuaan. Töitä todellakin riitti kaikille.

Tuon ajan Suomea väitetään usein sulkeutuneeksi, mutta kyllä täältä hyvin pääsi matkustamaan. Itse kiersin Eurooppaa interraililla joka kesä ja ne kuuluisat passimuodollisuudet rajoittuivat Suomen leijonakantisen passin vilauttamiseen yöjunassa. Suomessa oli jonkin verran ulkomaalaisia, jotka olivat kaikki töissä tai opiskelemassa. Suomessa oli jopa afrikkalaisia, jotka opiskelivat täällä jotain hyödyllistä ja menivät sen jälkeen takaisin kotimaahansa rakentaakseen sinne parempaa tulevaisuutta. 1980-luvulla Suomessa oli tasan kolme somalia, joista yksi oli pidetty kunnaneläinlääkäri Savossa, toinen oli naislääkäri Helsingissä ja se kolmaskin teki jotain hyödyllistä. Somalien maine Suomessa oli sellainen, että suurin osa suomalaisista ei tiennyt somaleista yhtään mitään, ja ne jotka tiesivät, arvostivat tuota viisasta ja rauhanomaista lääkärikansaa.

Hiilamo jatkaa: ”Nyt tyytyväisen keskiluokan tilalla on ahdistettu keskiluokka ja alistettu köyhälistö. Luokkiin kuuluu paljon pettyneitä ja vihaisia miehiä sekä toivonsa menettäneitä savupiippukaupunkien asukkaita. Nämä ihmiset kuuluvat globalisaation häviäjiin. Tämä näkyy maahanmuuttoa koskevissa asenteissa.

”Voittajia eivät ole vain suosikkilajien urheilutähdet, menestyneet yrittäjät ja suuryhtiöiden johtajat.”

Koulutetuille kaupunkilaisille globalisaatio on tuonut halpoja lentolippuja, uusia kulinaristisia nautintoja, opiskelu- ja työtilaisuuksia ulkomailla, jännittävän erilaisia ystäviä ja myös elämänkumppaneita.

Kaikki tämä on totta, mutta se perustuu tietoisesti tehtyihin poliittisiin päätöksiin. Suomen vallanpitäjät ovat vaihtaneet turvallisen ja itsenäisen Suomen globaaliin EU-Suomeen. Työpaikat ja tulevaisuudenusko on vaihdettu rajattomaan maailmaan, halpalentoihin, kupilliseen latteaa lattea, kiinalaiseen viihde-elektroniikkaan, intialaisten lasten tekemiin kertakäyttöisiin muotivaatteisiin ja eläviin seksileluihin.

Hiilamo näkee ainoastaan savupiippukaupunkien asukkaat globalisaation häviäjinä. Todellisuudessa koko Suomi kuuluu globalisaation häviäjiin. Tässä asiassa ainoa ero Kuusankoskella katupartioivan pitkäaikaistyöttömän nuoren miehen ja samasta kylästä Helsinkiin sosiaalipolitiikkaa opiskelemaan lähteneen kympin tytön välillä on se, että toinen heistä ei ole vielä ymmärtänyt kuuluvansa globalisaation häviäjiin.

Jo pitkään velaksi elänyt Suomi on onnistunut ylläpitämään yliturvonnutta julkista sektoria, joka tarjoaa Heikki Hiilamon kaltaisille ihmisille illuusion rikkaudesta ja turvatusta tulevaisuudesta. Ennemmin tai myöhemmin tämä kupla murtuu, ja sen murtajina ovat ironisesti juuri Hiilamon rakastamat sosiaaliturvaperäiset maahanmuuttajat. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan romahtaessa on turha odottaa, että EU tai IMF rientäisivät hätiin tekohengittämään Suomen turpeaa julkista sektoria.

Suomi on pitkään ollut aivoviennin lähtömaa, ja tämä kehitys tulee jatkossa kiihtymään. Suomessa hyvän ja ilmaisen koulutuksen saaneet insinöörit yms. kuuluvat taloudellisesti globalisaation voittajiin, mutta elämänlaadussa heidän maksettavakseen lankeaa kova hinta: Suomeen ei ole enää paluuta ja uudessa kotimaassa lasta ei voi päästää kävelemään kouluun ilman saattajaa ja kotitalon ikkunoissa on kalterit.

Suomi on siis kansakuntana yksi globalisaation häviäjistä. Samaan aikaan maahan houkutellaan kymmeniä tuhansia sosiaaliturvaperäisiä onnenonkijoita, jotka saavat kaiken ilmaiseksi ja joiden kohdalla piikki on aina auki. Ei ihme, jos suomalaiset ovat vihaisia. ”Rasismia” ja ”muukalaisvihamielisyyttä” huutavilta hiilamoilta jää huomaamatta se, että vihan todellinen kohde ovat ne päättäjät, joiden tekojen tulosta tämä on.

Onko sitten olemassa mitään muuta tietä?

Toinen tie: itsenäisyys, oma valuutta, oma maahanmuuttopolitiikka

Suomelle ja suomalaisille haitalliset päätökset voitaisiin perua. Kansainvälisten sopimusten irtisanominen on yhtä helppoa kuin niiden solmiminen.

Mielestäni Suomen pitäisi erota EU:sta ja eurovaluutasta ja ottaa käyttöön oma rajavalvonta ja itsenäinen maahanmuuttopolitiikka. Päätösvalta pitäisi palauttaa Suomen kansalaisille mm. sitovien kansanäänestysten kautta.

Suomen valtion on oltava ensisijaisesti suomalaisten edunvalvontakoneisto. Kukin kansallisvaltio keskittyköön tuottamaan hyvinvointia ja ihmisoikeuksia ensisijaisesti omille kansalaisilleen omalla alueellaan.

Eurosta eroaminen ja itsenäisyyden palauttaminen aiheuttaisivat tietenkin paljon lainsäädäntötyötä ja jonkin verran kustannuksia. Uuden itsenäisyyden alkutaival ei olisi aivan helppo. Mutta kyse on välttämättömistä muutoksista, jotka on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Eurostoliitto on ihan yhtä ikuinen kuin Neuvostoliittokin oli. Mitä pidempään näitä välttämättömiä uudistuksia lykätään, sitä vaikeampia ja kalliimpia niistä tulee.

_______
Lue myös:

Keinoja eriarvoisuuden lisäämiseen

Nyt otti ohrapuuro

Eilen noin 70 Oulun Hiukkavaaraan hätämajoitukseen sijoitettua turvapaikanhakijaa marssi Oulun poliisiasemalle osoittamaan mieltään huonosta ruoasta. YLE:n uutisvideolla turvapaikanhakija toteaa, että lautasella oleva ohrasuurimolisuke on syömäkelvotonta ja että hän antaisi sitä korkeintaan koiralle. Ilmeisesti mies olisi mieluummin halunnut valkoista riisiä eilen tarjolla olleen kalkkunakastikkeen ja vihannesten lisukkeeksi.

Ruoantuottajan mukaan turvapaikanhakijoille tehdään ruokaa toiveiden mukaisesti.
– Heillä on jo parin viikon ajan ollut aivan oma ruokalista, koska emme voi tarjota heille samaa perusruokaa kuin koululaisille ja päiväkotilapsille.

Turvapaikanhakijoille ei siis kelpaa sama ruoka kuin suomalaisille koululaisille. Myös annoskoot ovat paljon suurempia, koska yksi turvapaikanhakija saattaa syödä jopa kahdeksan jauhelihapihviä ja kymmenen kananmunaa. Edes täysjyväriisi ei kelpaa, vaan turvapaikanhakijat haluaisivat valkoista riisiä joka päivä. (linkki 1, linkki 2)

Minun mielestäni on suuri virhe, että mielenosoittajille annetaan periksi muuttamalla ruokalistaa jälleen kerran. Majoitukseen ja aterioihin voitaisiin ottaa mallia Suomen armeijalta. Monet tp-hakijoiden majoitustilat ovat entisiä kasarmeja, joissa suomalaiset nuoret miehet ovat suorittaneet asepalveluksensa nukkuen tusinan muun asevelvollisen kanssa samassa tuvassa. Pakolaisilla ei siis luulisi olevan majoituksen suhteen mitään valittamista. Miksi Suomen pitäisi tarjota heille parempaa kuin Suomen puolustamista harjoitteleville asevelvollisille? Ruokalistakin voitaisiin kopioida suoraan intin mallin mukaiseksi, jolloin annoskoot, kalorit ja vitamiinit olisi valmiiksi sovitettu kasvavien nuorten miesten tarpeisiin, sillä sellaisiahan suurin osa tp-hakijoista on.

Pohjimmiltaan turvapaikanhakijoiden protestissa lienee kyse siitä, että he haluaisivat mahdollisimman nopeasti sellaiseen vastaanottokeskukseen, jossa ei ole ruokapalvelua. Tällöin tp-hakijoille maksetaan enemmän vastaanottorahaa: 92 euroa, jos ateriat saa keskuksesta, 316 euroa, jos ruuat laitetaan itse. Jos ostaa 16 eurolla jättisäkin riisiä ja mussuttaa sitä koko kuukauden, 300 euroa jää vielä muihin tarkoituksiin. Sillä rahalla voi käydä diskossa tai lähettää rahaa suvulleen tai ihmissalakuljettajalleen.

Pelastuisiko Suomi puurolla?

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ja monet muut ovat esittäneet hyvin yksinkertaista keinoa pakolaistulvan pysäyttämiseksi: parakkimajoitus ja edut minimiin. Oma versioni tästä on seuraava:

– turvapaikanhakijat majoitettaisiin johonkin syrjäiseen paikkaan, esimerkiksi entiselle varuskunta-alueelle
– alueelta ei saisi poistua, koska eihän ilman papereita maahan tulleiden henkilöiden, joiden todellisesta henkilöllisyydestä meillä ei ole mitään tietoa voi antaa liikkua vapaasti maassa
– liikkumisvapautta rajoittamalla varmistettaisiin myös se, että tp-hakijat eivät pääsisi pahoinpitelemään tai seksuaalisesti ahdistelemaan suomalaislapsia
– vastaanottokeskuksissa noudatettaisiin intin päivärytmiä (aamuherätys, siivouspalvelu jne.)
– myös ruokalista olisi kopioitu intistä puuroja, hernekeittoja ja pataljoonasoppaa myöten
– käteistä rahaa ei annettaisi lainkaan, mutta kaikki välttämättömät hygieniatarvikkeet yms. saisi talon puolesta
– paikka ei olisi vankila, vaan sieltä pääsisi pois välittömästi kun suostuu peruuttamaan turvapaikkahakemuksensa ja poistumaan Suomesta

Kaikkein kovin uudistus tuossa olisi ilmaisen diskorahan loppuminen. Kun tieto tästä leviäisi maailmalle älypuhelimesta toiseen (”Finland: no money, no disco, no pussy”), Suomeen ei tulisi enää yhtään turvapaikanhakijaa. Tai no, ehkä joku sellainen tulisi, jolla on jo valmiiksi sukulaisia Suomessa, mutta joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden määrä laskisi pariin sataan vuodessa.

No Money, No Disco, No Pussy

Käteisen rahan ja liikkumisvapauden poistaminen olisivat tehokkaita keinoja, jotka paljastaisivat useimpien turvapaikanhakijoiden todellisten motiivien raadollisuuden. Juuri siksi suvaitsevaiset ihmiset eivät halua, että näitä keinoja käytettäisiin. He pelkäävät, koska he tietävät, miten tehokkaasti nämä keinot poistaisivat perusteettomat elintasopakolaiset Suomesta.

Afrikan lapset ja Oulun pakolaiset

Afrikan lapset ja Oulun pakolaiset

Klu Klux Klaanin opetukset

Lakanaan ja kartongista väännettyyn tötteröhattuun pukeutunut lahtelaismies on saanut viime aikoina paljon huomiota. Kohu-uutinen on levinnyt ulkomaita myöten ja media on löytänyt päivystävän dosentin kertomaan, että Klu Klux Klan oli itse asiassa suomalaisvastainen järjestö, joka vainosi amerikansuomalaisia, koska he olivat väkivaltaisia ja joivat paljon viinaa.

No, ehkä siihen naamiaisasuun ei sisältynyt mitään kovin syvällistä aatteellista taustaa.

Tuntuu vaikealta uskoa, että niin monet suomalaiset on aivopesty saamaan hysteerisiä reaktioita tietyistä asuista ja tunnuksista. Miksi kenenkään suomalaisen pitäisi pöyristyä sellaisesta asusta, jolla ei ole mitään kosketuspintaa Suomen historian kanssa? Espanjan inkvisio ja USA:n KKK ovat suomalaisesta näkökulmasta lähinnä historian yksityiskohtia.

Kumpi murentaa suomalaista yhteiskuntaa enemmän: se, että joku lahtelainen pistää yhtenä iltana lakanan päälleen ja pahvitötterön päähänsä vai se, että Suomessa on tuhansia mustakaapuja, jotka pukeutuvat kaapuunsa joka päivä ja vaativat kaikenlaisia erityisoikeuksia ja etuja ja suvaitsemista kaapuihinsa vedoten?

Jos suomalaisilla on jotain Klu Klux Klaanista oppimista, niin se, että monikulttuurisuus ei toimi. Se ei toiminut edes USA:ssa silloin eikä toimi nytkään. Jos jotain muuta oppimista, niin se, että neekeriorjien tuominen halpatyövoimaksi on pitkällä tähtäimellä katastrofaalinen teko, joka kostautuu pysyvänä yhteiskuntarauhan ja kansan yhtenäisyyden menetyksenä. Tämä asia kannattaisi pitää mielessä erityisesti nyt kun suvaitsevaiset haluavat tuoda Suomeen halpa- ja orjatyövoimaa, jotta joka korttelissa olisi 24 h kahvila, josta voi käydä hakemassa sen lattemukin, jos sattuu latettamaan vaikka keskellä yötä. USA:n etelävaltioidenkin olisi kannattanut ajoissa satsata teollistumiseen ja teknologian kehittämiseen. Orjatyövoima ei ole ratkaisu mihinkään.

Lahden mielenosoittajia on kritisoitu siitä, että he vastustavat maahantunkeutujia niillä samoilla keinoilla, joita kansainvaeltajat ovat käyttäneet läpi koko Euroopan aina kun eivät ole heti saaneet tahtoaan läpi: väkivaltaisella mellakoinnilla ja kivien heittelyllä. Onhan siinä vissi pointti. Mutta mitä muita keinoja on enää jäljellä?

Suomessa on jo 25 vuoden ajan harrastettu holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tarkoituksena on houkutella Suomeen mahdollisimman sopeutumiskyvyttömiä ja -haluttomia haittamaahanmuuttajia mahdollisimman etäisistä kulttuureista. Kansalta ei ole missään vaiheessa kysytty millaista maahanmuuttoa suomalaiset haluavat. Päinvastoin: maahanmuuttopolitiikka pidettiin pitkään tarkoituksella poissa normaalista poliittisesta keskustelusta. Viime vaaleissa monet suomalaiset äänestivät sellaisia ehdokkaita, joiden toivottiin tiukentavan maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä ei näy hallituksen toiminnassa mitenkään. Päinvastoin, Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Keskusteleminenkaan ei oikein auta, kun monet lehdet ovat lopettaneet kommentointimahdollisuudet, sensuuri kukoistaa ja monikulttuuripropaganda käy kuumempana kuin koskaan.

Minä olen tehnyt viimeiset 10 vuotta demokraattisin keinoin töitä maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi juuri siksi, että halusin välttää tilanteen ajautumisen väkivaltaan. Demokraattisen keinot eivät auttaneet.

Hallitsematon maahanmuutto tuo mukanaan väkivaltaa. Ei pidä ihmetellä, jos suomalaisetkin siihen välillä turvautuvat.

KKK-miehen lakanapuku tuntuu saaneen paljon enemmän huomiota osakseen kuin samana yönä tapahtunut polttopullohyökkäys Kouvolan vastaanottokeskukseen. Tämä on kummallista, koska polttopullo on sentään monta kertaluokkaa vakavampi asia kuin pahvitötteröhattu. Pahvitötteröhatulle kannattaa korkeintaan hymähtää, mutta tulipalo voi tappaa ihmisiä.

Tähän asti monikulttuurisuuteen liittyneiden polttomurhien uhrit ovat olleet yksinomaan suomalaisia.

Vuonna 2010 irakilaiset maahanmuuttajaveljekset Aram ja Araz Bibani värväsivät pari maahanmuuttajatuttavaansa polttamaan oman kebabpizzeriansa Tampereella tehdäkseen vakuutuspetoksen. Tulipalossa kuoli kolme suomalaista.

Tämän vuoden tammikuussa Afganistanista Suomeen kiintiöpakolaisena tullut Ramin Azimi, 25, raiskasi ja poltti kuoliaaksi 17-vuotiaan porilaistytön.

Maahanmuuttajat johtavat siis suomalaisia polttomurhaamisessa ainakin 4-0.

***

Kannattaa lukea myös tämä, surullinen listaus:

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemiä henkirikoksia Suomessa 1973 – 2016

http://www.murha.info/?p=1178