Nyt otti ohrapuuro

Eilen noin 70 Oulun Hiukkavaaraan hätämajoitukseen sijoitettua turvapaikanhakijaa marssi Oulun poliisiasemalle osoittamaan mieltään huonosta ruoasta. YLE:n uutisvideolla turvapaikanhakija toteaa, että lautasella oleva ohrasuurimolisuke on syömäkelvotonta ja että hän antaisi sitä korkeintaan koiralle. Ilmeisesti mies olisi mieluummin halunnut valkoista riisiä eilen tarjolla olleen kalkkunakastikkeen ja vihannesten lisukkeeksi.

Ruoantuottajan mukaan turvapaikanhakijoille tehdään ruokaa toiveiden mukaisesti.
– Heillä on jo parin viikon ajan ollut aivan oma ruokalista, koska emme voi tarjota heille samaa perusruokaa kuin koululaisille ja päiväkotilapsille.

Turvapaikanhakijoille ei siis kelpaa sama ruoka kuin suomalaisille koululaisille. Myös annoskoot ovat paljon suurempia, koska yksi turvapaikanhakija saattaa syödä jopa kahdeksan jauhelihapihviä ja kymmenen kananmunaa. Edes täysjyväriisi ei kelpaa, vaan turvapaikanhakijat haluaisivat valkoista riisiä joka päivä. (linkki 1, linkki 2)

Minun mielestäni on suuri virhe, että mielenosoittajille annetaan periksi muuttamalla ruokalistaa jälleen kerran. Majoitukseen ja aterioihin voitaisiin ottaa mallia Suomen armeijalta. Monet tp-hakijoiden majoitustilat ovat entisiä kasarmeja, joissa suomalaiset nuoret miehet ovat suorittaneet asepalveluksensa nukkuen tusinan muun asevelvollisen kanssa samassa tuvassa. Pakolaisilla ei siis luulisi olevan majoituksen suhteen mitään valittamista. Miksi Suomen pitäisi tarjota heille parempaa kuin Suomen puolustamista harjoitteleville asevelvollisille? Ruokalistakin voitaisiin kopioida suoraan intin mallin mukaiseksi, jolloin annoskoot, kalorit ja vitamiinit olisi valmiiksi sovitettu kasvavien nuorten miesten tarpeisiin, sillä sellaisiahan suurin osa tp-hakijoista on.

Pohjimmiltaan turvapaikanhakijoiden protestissa lienee kyse siitä, että he haluaisivat mahdollisimman nopeasti sellaiseen vastaanottokeskukseen, jossa ei ole ruokapalvelua. Tällöin tp-hakijoille maksetaan enemmän vastaanottorahaa: 92 euroa, jos ateriat saa keskuksesta, 316 euroa, jos ruuat laitetaan itse. Jos ostaa 16 eurolla jättisäkin riisiä ja mussuttaa sitä koko kuukauden, 300 euroa jää vielä muihin tarkoituksiin. Sillä rahalla voi käydä diskossa tai lähettää rahaa suvulleen tai ihmissalakuljettajalleen.

Pelastuisiko Suomi puurolla?

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ja monet muut ovat esittäneet hyvin yksinkertaista keinoa pakolaistulvan pysäyttämiseksi: parakkimajoitus ja edut minimiin. Oma versioni tästä on seuraava:

– turvapaikanhakijat majoitettaisiin johonkin syrjäiseen paikkaan, esimerkiksi entiselle varuskunta-alueelle
– alueelta ei saisi poistua, koska eihän ilman papereita maahan tulleiden henkilöiden, joiden todellisesta henkilöllisyydestä meillä ei ole mitään tietoa voi antaa liikkua vapaasti maassa
– liikkumisvapautta rajoittamalla varmistettaisiin myös se, että tp-hakijat eivät pääsisi pahoinpitelemään tai seksuaalisesti ahdistelemaan suomalaislapsia
– vastaanottokeskuksissa noudatettaisiin intin päivärytmiä (aamuherätys, siivouspalvelu jne.)
– myös ruokalista olisi kopioitu intistä puuroja, hernekeittoja ja pataljoonasoppaa myöten
– käteistä rahaa ei annettaisi lainkaan, mutta kaikki välttämättömät hygieniatarvikkeet yms. saisi talon puolesta
– paikka ei olisi vankila, vaan sieltä pääsisi pois välittömästi kun suostuu peruuttamaan turvapaikkahakemuksensa ja poistumaan Suomesta

Kaikkein kovin uudistus tuossa olisi ilmaisen diskorahan loppuminen. Kun tieto tästä leviäisi maailmalle älypuhelimesta toiseen (”Finland: no money, no disco, no pussy”), Suomeen ei tulisi enää yhtään turvapaikanhakijaa. Tai no, ehkä joku sellainen tulisi, jolla on jo valmiiksi sukulaisia Suomessa, mutta joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden määrä laskisi pariin sataan vuodessa.

No Money, No Disco, No Pussy

Käteisen rahan ja liikkumisvapauden poistaminen olisivat tehokkaita keinoja, jotka paljastaisivat useimpien turvapaikanhakijoiden todellisten motiivien raadollisuuden. Juuri siksi suvaitsevaiset ihmiset eivät halua, että näitä keinoja käytettäisiin. He pelkäävät, koska he tietävät, miten tehokkaasti nämä keinot poistaisivat perusteettomat elintasopakolaiset Suomesta.

Afrikan lapset ja Oulun pakolaiset

Afrikan lapset ja Oulun pakolaiset

Klu Klux Klaanin opetukset

Lakanaan ja kartongista väännettyyn tötteröhattuun pukeutunut lahtelaismies on saanut viime aikoina paljon huomiota. Kohu-uutinen on levinnyt ulkomaita myöten ja media on löytänyt päivystävän dosentin kertomaan, että Klu Klux Klan oli itse asiassa suomalaisvastainen järjestö, joka vainosi amerikansuomalaisia, koska he olivat väkivaltaisia ja joivat paljon viinaa.

No, ehkä siihen naamiaisasuun ei sisältynyt mitään kovin syvällistä aatteellista taustaa.

Tuntuu vaikealta uskoa, että niin monet suomalaiset on aivopesty saamaan hysteerisiä reaktioita tietyistä asuista ja tunnuksista. Miksi kenenkään suomalaisen pitäisi pöyristyä sellaisesta asusta, jolla ei ole mitään kosketuspintaa Suomen historian kanssa? Espanjan inkvisio ja USA:n KKK ovat suomalaisesta näkökulmasta lähinnä historian yksityiskohtia.

Kumpi murentaa suomalaista yhteiskuntaa enemmän: se, että joku lahtelainen pistää yhtenä iltana lakanan päälleen ja pahvitötterön päähänsä vai se, että Suomessa on tuhansia mustakaapuja, jotka pukeutuvat kaapuunsa joka päivä ja vaativat kaikenlaisia erityisoikeuksia ja etuja ja suvaitsemista kaapuihinsa vedoten?

Jos suomalaisilla on jotain Klu Klux Klaanista oppimista, niin se, että monikulttuurisuus ei toimi. Se ei toiminut edes USA:ssa silloin eikä toimi nytkään. Jos jotain muuta oppimista, niin se, että neekeriorjien tuominen halpatyövoimaksi on pitkällä tähtäimellä katastrofaalinen teko, joka kostautuu pysyvänä yhteiskuntarauhan ja kansan yhtenäisyyden menetyksenä. Tämä asia kannattaisi pitää mielessä erityisesti nyt kun suvaitsevaiset haluavat tuoda Suomeen halpa- ja orjatyövoimaa, jotta joka korttelissa olisi 24 h kahvila, josta voi käydä hakemassa sen lattemukin, jos sattuu latettamaan vaikka keskellä yötä. USA:n etelävaltioidenkin olisi kannattanut ajoissa satsata teollistumiseen ja teknologian kehittämiseen. Orjatyövoima ei ole ratkaisu mihinkään.

Lahden mielenosoittajia on kritisoitu siitä, että he vastustavat maahantunkeutujia niillä samoilla keinoilla, joita kansainvaeltajat ovat käyttäneet läpi koko Euroopan aina kun eivät ole heti saaneet tahtoaan läpi: väkivaltaisella mellakoinnilla ja kivien heittelyllä. Onhan siinä vissi pointti. Mutta mitä muita keinoja on enää jäljellä?

Suomessa on jo 25 vuoden ajan harrastettu holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tarkoituksena on houkutella Suomeen mahdollisimman sopeutumiskyvyttömiä ja -haluttomia haittamaahanmuuttajia mahdollisimman etäisistä kulttuureista. Kansalta ei ole missään vaiheessa kysytty millaista maahanmuuttoa suomalaiset haluavat. Päinvastoin: maahanmuuttopolitiikka pidettiin pitkään tarkoituksella poissa normaalista poliittisesta keskustelusta. Viime vaaleissa monet suomalaiset äänestivät sellaisia ehdokkaita, joiden toivottiin tiukentavan maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä ei näy hallituksen toiminnassa mitenkään. Päinvastoin, Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Keskusteleminenkaan ei oikein auta, kun monet lehdet ovat lopettaneet kommentointimahdollisuudet, sensuuri kukoistaa ja monikulttuuripropaganda käy kuumempana kuin koskaan.

Minä olen tehnyt viimeiset 10 vuotta demokraattisin keinoin töitä maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi juuri siksi, että halusin välttää tilanteen ajautumisen väkivaltaan. Demokraattisen keinot eivät auttaneet.

Hallitsematon maahanmuutto tuo mukanaan väkivaltaa. Ei pidä ihmetellä, jos suomalaisetkin siihen välillä turvautuvat.

KKK-miehen lakanapuku tuntuu saaneen paljon enemmän huomiota osakseen kuin samana yönä tapahtunut polttopullohyökkäys Kouvolan vastaanottokeskukseen. Tämä on kummallista, koska polttopullo on sentään monta kertaluokkaa vakavampi asia kuin pahvitötteröhattu. Pahvitötteröhatulle kannattaa korkeintaan hymähtää, mutta tulipalo voi tappaa ihmisiä.

Tähän asti monikulttuurisuuteen liittyneiden polttomurhien uhrit ovat olleet yksinomaan suomalaisia.

Vuonna 2010 irakilaiset maahanmuuttajaveljekset Aram ja Araz Bibani värväsivät pari maahanmuuttajatuttavaansa polttamaan oman kebabpizzeriansa Tampereella tehdäkseen vakuutuspetoksen. Tulipalossa kuoli kolme suomalaista.

Tämän vuoden tammikuussa Afganistanista Suomeen kiintiöpakolaisena tullut Ramin Azimi, 25, raiskasi ja poltti kuoliaaksi 17-vuotiaan porilaistytön.

Maahanmuuttajat johtavat siis suomalaisia polttomurhaamisessa ainakin 4-0.

***

Kannattaa lukea myös tämä, surullinen listaus:

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemiä henkirikoksia Suomessa 1973 – 2016

http://www.murha.info/?p=1178

Keskustelu suvaitsevaisen kanssa

Suvaitsija: Etkö voisi viimeinkin tunnustaa olevasi rasistinen ihmisperse?

Minä: No, hyvä on. Sovitaan keskustelun nopeuttamiseksi, että minä olen rasistinen ihmisperse. Voimmeko me nyt aloittaa sen asiakeskustelun maahanmuuttopolitiikasta? Dublinin sopimuksen…

Suvaitsija: Ei. Ei minun tarvitse rasististen ihmisperseiden kanssa mistään keskustella. Me suvaitsevaiset olemme kehittäneet koko rasismin käsitteen ja loputtoman rasismijankutuksen juuri siksi, ettei meidän tarvitsisi keskustella asioista, koska me emme pärjää rasistien asia-argumenteille. Rasismileiman avulla me voimme helposti lopettaa keskustelun ja leimata toisen osapuolen ali-ihmiseksi, luokkaviholliseksi, joka on paljastettava ja likvidoitava ilman armoa. Kuten suuri Isä Aurinkoinen on sanonut: Kun syyllinen on tiedossa, rikos kyllä keksitään. Ja tässä meillä on nyt oikein syyllisen omakätinen tunnustus! Rasistinen ihmisperse on löydetty!

Minä: Kuulostaa erehdyttävästi totalitarismilta.

Suvaitsija: Sinä olet rasistinen ihmisperse! Se on kuule upea näky, kun kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuvat torille huutamaan oikeamielistä vihaansa rasistisia ihmisperseitä vastaan! Kymmenistä tuhansista kurkuista kuuluu rytmikäs huuto: ”Kuolema rasistisille ihmisperseille!” Ja tätä kaikkea perustellaan rakkaudella ja ihmisoikeuksilla. Se on upeaa! Se on unelma!

Minä: Eli ei asiakeskustelua maahanmuuttopolitiikasta?

Suvaitsija: Etkö sinä rasistinen ihmisperse jo usko, että ei rasististen ihmisperseiden kanssa mistään keskustella. Meidän oikeamielisten suvaitsevaisten pitää keskenämme keskustella, ketkä rasistiset ihmisperseet likvidoidaan heti ja ketkä lähetään ”uudelleenkasvatusleirille” eli ratapenkan täytteeksi Siperiaan, kuten suurella oppi-isällämme oli tapana. Tässä on nyt tärkeintä se, että sinä olet rasistinen ihmisperse ja sinä olet ihan itse tunnustanut sen! Kuole, senkin ihmisvihaa ripuloiva rasistinen ihmisperse!

___________

Turvapaikanhakijatulvan kiihtyessä äärivasemmistolainen bloggaaja Jami Järvinen oli blogissaan 20.8.2015 huolissaan siitä, että ns. ”maahanmuuttopolitiikan kritisoijat” kaikissa puolueissa koettavat inttää asiakeskustelun hengiltä.

Monikultturismi on -ismi

Natsi-Saksan valtionuskonto oli kansallissosialismi. Neuvostoliiton valtionuskonto oli kommunismi. EU-Suomen valtionuskonto on monikultturismi. Kaikki nämä ovat totalitaristisia, sosialistisia poliittisia ideologioita, jotka ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Suomessa monet monikultturismin kiivaimmat kannattajat ovat entisiä kommunisteja.

Totalitaristisissa valtioissa virallisen valtionuskonnon tai -aatteen vastustajat on ollut tapana tuomita julkisesti, esimerkkinä muille. Aatteen vakiinnutettua valtansa voidaan julkisen medialynkkauksen lisäksi rangaistuksena käyttää myös keskitysleirille tai Siperiaan lähettämistä.

Kun kansanedustaja Olli Immonen ilmoitti vastustavansa monikultturismia, suvaitsevainen eliitti kiiruhti lynkkaamaan hänet valtaisalla mediakohulla. Immosen Facebook-päivityksestä tuli uutislähetysten pääaihe. Toimittajien tiedostustoimintaa ei mitenkään häirinnyt se, että saman uutislähetyksen muut aiheet kertoivat monikulttuurisuuden muualla maailmassa aiheuttamista sisällissodista ja terrori-iskuista. Poliittiset nuorisojärjestöt julkaisivat yhteiskannanoton, jossa Immoselle vaadittiin rangaistusta. Immonen lynkattiin lukemattomissa pääkirjoituksissa ja kolumneissa, ja jopa useat hänen puoluetoverinsa kiiruhtivat sanoutumaan hänestä irti, vaikka perussuomalaisten maahanmuuttopolitiisessa ohjelmassakin todetaan, että ”Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita.”

On vaikea kuvitella mitään muuta poliittista kysymystä, jossa yksittäisen kansanedustajan Facebook-päivitys saisi pääministerin ja toisen hallituspuolueen puoluejohtajan tuomitsemaan kansanedustajan lausunnon. Mutta nyt onkin kyse siitä, että Suomen vallanpitäjien pyhimpiä arvoja on loukattu.

Tahallisten väärinymmärrysten ja huvittavien itkupotkuraivareiden lisäksi Immosen kirjoitus on herättänyt myös paljon asiallista ja tarpeellista keskustelua. Hyvin käyntiin lähteneen keskustelun tason parantamiseksi olisi tietenkin hyvä määritellä, mitä itse kukin tarkoittaa monikulttuurisuudesta tai monikultturismista puhuessaan.

Itse vastustan ideologista monikultturismia, eli politiikkaa, jossa suhtaudutaan myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi ja jossa näiden yhteisöjen pyrkimyksiä synnyttää omia organisaatioitaan (kuten megamoskeija) tuetaan julkisin varoin. Monikultturismiin kuuluu oleellisena osana se, että maahanmuuton lisääminen ja uusien etnisten vähemmistöjen syntyminen nähdään positiivisina ja tavoiteltavina asioina ja maahanmuuttajia rohkaistaan säilyttämään oma kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa, joiden säilymistä ja opettamista myös tuetaan avokätisesti verovaroilla. Monikultturismin ihanteen mukainen maahanmuuttaja tulee mahdollisimman erilaisesta kulttuurista, eikä hänen ole ikinä tarkoituskaan kotoutua Suomeen, vaan muodostaa oma, poikkeava etninen ryhmänsä.

Monikultturismille hyvin läheistä sukua ovat kaikki sellaiset näkemykset, joissa suomalaisia syytetään sisäänpäin kääntymisestä, impivaaralaisuudesta, rasismista ja sisäsiittoisuudesta, ja jotka – johonkin muuhun kansanryhmään kohdistuessaan – täyttäisivät helposti rasistisen kiihotuksen ja vihapuheen tunnusmerkit. Vastustan myös kaikkea valheellista propagandaa, jossa suomalaisten väitetään ehdottomasti tarvitsevan kulttuurin rikastajia, geeniperimän parantajia, rytmikkäitä ilontuojia, huutavan työvoimapulan paikkaajia tai ylipäätään lisää maahanmuuttajia.

Monikultturismin vastakohta, toinen ääripää, olisi jonkinlainen kielivähemmistöjen pakkosuomalaistaminen, jossa vaikkapa suomenruotsalaisia kiellettäisiin käyttämästä äidinkieltään kouluissa ja muissa julkisissa yhteyksissä. Sitä en kannata. Oma ihanteeni on 1980-luvulla vallinnut tilanne, jossa Suomessa oli joitakin historian saatossa muodostuneita kielellisiä tai uskonnollisia ryhmiä. Ruotsin- ja saamenkielisten äidinkielen opetusta tuettiin ja uskonnollisten ryhmien annettiin harjoittaa uskontojaan. Edes muslimit eivät silloin aiheuttaneet mitään ongelmia, koska Suomen muslimivähemmistö koostui alle tuhannesta tataarista, joiden olemassa olosta suurin osa suomalaisista ei edes tiennyt. Maahanmuuton lisäämistä tai uusien etnisten tai uskonnollisten ryhmien haalimista Suomeen ei 1980-luvulla vielä pidetty itseisarvona.

Monikultturismi on ujutettu viralliseksi valtionuskonnoksi pikku hiljaa ja salavihkaa, kansalta kysymättä. Koska monikultturismi on otettu käyttöön epädemokraattisesti, sen vastustaminen demokratian keinoin on hyvin vaikeata.

Itse pyrin viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan vastustamaan monikultturismia demokraattisesti, poliittisin keinoin. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen päätin luopua politikoinnista ja keskittyä hoitamaan puutarhaani.

Perussuomalaiset ovat saaneet paljon ääniä ihmisiltä, jotka vastustavat monikultturismia, koska PS:llä on puolueena ollut vankka markkinajohtajan asema nykyisen maahanmuutto- ja EU-politiikan vastustamisessa. PS:n poliittiset kilpailijat ovat yrittäneet väittää, että PS:n monopoliasema on pitkälti ansaitsematon, mutta ihmiset ovat siitä huolimatta halunneet äänestää varmaa voittajaa. Viimeistään nyt kaikkein vannoutuneimmillekin persufaneille on toivottavasti käynyt selväksi, että PS on Soinin johdolla pettänyt sille asetetut odotukset nimenomaan maahanmuutto- ja EU-politiikan suhteen. Hyvin monet ihmiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että monikultturismin vastustaminen demokraattisin keinoin on mahdotonta, koska vaalien tulos ei näy käytännön politiikassa. Äänestäminen ei auta. Kansalaiset eivät saa ääntään kuuluville.

Monet ovat pöyristyneet Immosen tekstistä siksi, että he ovat lukevinaan rivien välistä kehotuksia ”vähemmistöihin” kohdistuvaan väkivaltaan. Tämä on hieman hassua sikäli, että etnisten ryhmien väliset ristiriidat ja etninen väkivalta kuuluvat erottamattomana osana monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Etninen väkivalta ei johdu siitä, että joku kirjoittaa jotain Facebookissa, vaan siitä, että joku – vaikkapa siirtomaaherra Afrikassa – piirtelee valtioiden rajoja etnisten ryhmien rajoista välittämättä tai – kuten Stalin Ukrainassa – siirtelee kansoja paikasta toiseen luodakseen tarkoituksella niiden välille riitoja.

Suomessa monikulttuurisuuden aiheuttama etninen väkivalta kohdistuu tällä hetkellä lähes yksinomaan suomalaisiin, vaikka valtamedia haluaakin uskotella meille muuta. Suomalaislapset joutuvat monikulttuuristen jengien pahoinpitelemiksi. Suomalaistytöt joutuvat monikulttuuristen joukkioiden joukkoraiskaamiksi. Suomalaismummot menettävät kukkaronsa ja kultaketjunsa monikulttuurisille taskuvarkaille. Suomeen erittäin haavoittuvassa asemassa olevana kiintiöpakolaisena tullut afgaanimies kidnappasi, raiskasi ja poltti kuoliaaksi nuoren suomalaisen tytön.

Ennemmin tai myöhemmin suomalaiset alkavat puolustaa itseään. Valinta siitä, tapahtuuko taistelu monikultturismia vastaan demokraattisin vai väkivaltaisin keinoin kuuluu nykyisille vallanpitäjille.

______________

Lue myös:
Kuka on suomalainen
Suomi on suomalaisten turvapaikka
Keinoja eriarvoisuuden lisäämiseen
Oulun kirvessurmat olisi helposti voitu estää

Politiikan tilinpäätös

Viime lauantaina erosin Muutos 2011:n puheenjohtajan tehtävästä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jari Väli-Klemelä. Muutoksen jatkokuvioista voi lukea tästä linkistä: http://muutos2011.fi/blogit1/kohti-uusia-haasteita/

Erooni ei liity dramatiikkaa. Kyse on normaalista poliittisen vastuun kantamisesta huonon vaalituloksen jälkeen. Lisäksi pidin tärkeänä, että kannatuskorttikeräystä vetämään saadaan sellainen henkilö, joka voi sitoutua siihen täysin. Itse en halunnut enää lähteä kortteja keräämään, koska se tarkoittaa samalla tietyn lupauksen antamista, enkä minä halunnut enää antaa lisää lupauksia.

Aiemmin antamani lupaukset olen pitänyt: Muutos saatiin puoluerekisteriin, vaikka Mäki-Ketelä yritti kalkkiviivoilla tehdä kaikkensa kampittaakseen oman puolueprojektinsa jo ennen kuin kortit olivat kasassa. Muutos asetti ehdokkaita neljissä vaaleissa ja maahanmuuttopolitiikkaa pidettiin tiukasti esillä.

Itse ajauduin politiikkaan vähän vahingossa. Muutoksen perustamisen aikoihin vallitsi huutava pula sellaisista ihmisistä, jotka pystyivät olemaan julkisuudessa omalla nimellään ja naamallaan. Siksi minä lähdin yhdeksi perustajajäseneksi, vaikka en tuntenut minkäänlaista henkilökohtaista kiinnostusta politikointia kohtaan. Pikku hiljaa minulle kasautui yhä enemmän vastuuta, kun muut perustajajäsenet vetäytyivät toiminnasta.

Parhaimmillaan politikointi on mielenkiintoista ja koukuttavaa peliä. Välillä jopa hauskaa. Muutoksen oman kansanedustajan myötä sain mahdollisuuden olla mukana vaikuttamassa eduskuntatyön kautta, mikä oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Loppupeleissä minulle tuli kuitenkin selväksi se, minkä tiesin jo alun alkaen: minä en ole mikään poliitikko.

Mitään en kadu, tehty työ ei mennyt mielestäni hukkaan, mutta aikansa kutakin.

Nyt ajattelin palata juurilleni, eli kaunokirjallisempaan kirjoittamiseen. Nuoresta pitäen olen haaveillut joskus kirjoittavani kirjan. Ehkä nyt on vihdoin sen aika. Joka tapauksessa nyt on aika tehdä paljon muitakin sellaisia asioita, jotka ovat politikoinnin takia jääneet vähemmälle, kuten omat bisnekset, remontit, kuntoilut ja muut harrastukset.

Suomen poliittinen tilanne näyttää nyt paremmalta kuin pitkään aikaan. Maahanmuuttopolitiikan kannalta hallitusneuvottelujen tulos on niin hyvä kuin se kohtuudella voi olla. Paljon riippuu tietysti siitä, kenestä tulee sisäministeri. Ihmeitä ei pidä odottaa, koska vuosikymmeniä kestäneen mädätyksen tuloksia ei korjata hetkessä. Mutta kuten sanottu, juuri nyt näyttää hyvältä.

Asiat eivät tule yhtään paremmiksi sillä, että minä murehdin niitä päivittäin tai sillä, että minä räksytän persuministereiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Antaa niiden tehdä, joille siitä maksetaan ja katsotaan neljän vuoden kuluttua, mitä tapahtui. Aion siis pyrkiä miettimään ja tekemään välillä vähän positiivisempia ja mukavampia juttuja ja jättää maahanmuuton murehtimisen vähemmälle. Saas nähdä miten onnistuu. 😉

Muutaman ajatuksen ajattelin vielä kirjoittaa muistiin tähän, jotta minun ei jatkossa tarvitsisi niitä jatkuvasti jankuttaa Facebookissa.

PERUSONGELMA ON EU

Ongelmat tulevat jatkumaan niin kauan kuin Suomi on EU:n ja euron jäsen. Vaikka EU:n vaatima taakanjako saatiin hallitusneuvotteluissa toistaiseksi torjuttua, EU ei tule antamaan periksi. Taakanjakoa ajetaan sisään vähitellen: juonimalla, kiristämällä, lahjomalla, kriisien kautta tai mahtikäskyllä.

Sama pätee euroon ja liittovaltiokehitykseen. EU haluaa pikku hiljaa alistaa kaikki jäsenvaltiot tulonsiirtounioniin. Suomen taloudessa ei tule näkymään käännettä parempaan niin kauan kuin Suomi on eurossa.

”Vähemmän ja parempaa” ei kelpaa. EU:sta ja eurosta on päästävä kokonaan eroon.

Jos joku poliitikko väittää, että Suomi voi EU:n jäsenenä ajaa suomalaisten etujen mukaista maahanmuuttopolitiikkaa, hän valehtelee.

Jos joku poliitikko väittää, että Suomi voi euron jäsenenä ajaa suomalaisten etujen mukaista talous- ja rahapolitiikkaa, hän valehtelee.

Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista ei ilmeisesti vielä ole valmis EU- ja euroeroon.

IHMISET EIVÄT HALUA MUUTOSTA

Itse lähdin politiikkaan siksi, että kuvittelin ihan tosissani, että ihmiset haluaisivat muutosta. Muutosta poliittiseen kähmintään, hyväveliverkostoihin, demokratiavajeeseen ja ”saavutettuihin etuihin”.

Muutospuolueen ajamalle astetta tiukemmalle maahanmuuttopolitiikalle ei löytynyt kysyntää. Mutta kysyntää ei myöskään ollut muille Muutoksen ajamille teemoille, kuten suoralle demokratialle, poliittisen järjestelmän muuttamiselle ja sitoville kansanäänestyksille.

Tuleva pääministeri Juha Sipilä sanoi, että Suomi on jäänyt edellisten vuosikymmenten hyvinvointiyhteiskunnan vangiksi. Tämä oli erittäin hyvin sanottu. Ihmiset eivät halua muutosta. He haluavat lisää saavutettuja etuja, eturyhmäpolitiikkaa, tulonsiirtoja ja velaksi hankittuja sosiaalietuuksia, jotka on mitoitettu Nokian ainutlaatuisen mutta jo edesmenneen menestyksen tuoman taloudellisen hyvinvoinnin tasolle. Kukaan ei ole valmis tinkimään omista eduistaan eikä myöntämään sitä tosiasiaa, että velaksi eläminen ei voi jatkua. Ja tämän status quon takuumiehinä ovat poliittiset puolueet ja koko poliittinen järjestelmä, joka on pohjimmiltaan korruptiota ja bisnestä.

Joskus vapaus pelottaa enemmän kuin tuttu vankila. Siksi muutosta on vaikea saada aikaan ennen kuin asiat menevät hyvin paljon pahemmiksi.

Kiitokset äänestäneille

Olen ollut muutospuolueen ehdokkaana eurovaaleissa 2014 ja eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015.

Näissä vaaleissa minulla oli ensimmäistä kertaa kunnon tukiryhmä ja tunne siitä, että en joudu tekemään kaikkea yksin. Muutoksen Uudenmaan ehdokkaiden kesken vallitsi hyvä yhteishenki ja teimme hyvällä porukalla hienon kampanjan. Parhaimmillaan politikointikin voi olla hauskaa.

Kun viime kesänä Suomenlinnassa suunnittelimme kampanjaani tukiryhmäni kanssa, otimme tavoitteeksemme, että vaikka läpimenoa ei tulisikaan, niin kampanjan on oltava sellainen, että se itsessään on kaiken tämän vaivan arvoinen. Ja tärkeimpänä tavoitteena oli, että ainakin meillä itsellämme on kampanjaa tehdessämme hauskaa!

Nämä tavoitteet toteutuivat yli odotusten. Jari Leino Show on sellaista kamaa, jota ei ole Suomessa ennen nähty eikä tulla ihan pian näkemäänkään. Olen todella ylpeä kaikesta siitä, mitä saimme tuotantoryhmän kanssa aikaan. Joku anonyymi ohjelmoija loi lisäksi shown pohjalta Jari Leino lentokentällä -pelin, joka on aivan hulvaton.

Vaalimainonnassa lähdettiin alusta asti hyvin provosoivalle linjalle, koska oli selvää, että pelin henki oli upporikasta tai rutiköyhää. Mainonta toimi hyvin.

Tuloksena oli kovasta yrityksestä huolimatta kuitenkin rutiköyhää. Kansa on puhunut, joten pulinat pois.

Haluan kiittää tukiryhmääni, Marjukkaani ja kaikkia niitä, jotka tukivat vaalikampanjaani rahallisesti tai työllään.

Erityisesti haluan kiittää kaikkia niitä, jotka antoivat minulle luottamuksensa äänestämällä minua.

Tämä on ollut hieno matka ja ehdottomasti tekemisen arvoinen.

Tapanilan opetukset

Tapanilan 9.3. tapahtuneen joukkoraiskauksen viidestä epäillystä neljä on päästetty vapaaksi odottamaan poliisin esitutkinnan valmistumista ja syytteiden valmistumista. Vangittuna on edelleen yksi, 16-vuotias epäilty. (lähde)

Tapaus siirtynee syyttäjälle rikoskomisario Teija Koskenmäen arvion mukaan mahdollisesti ensi viikolla. Kaikkia viittä 15–18-vuotiasta somalimiestä epäillään edelleen törkeästä raiskauksesta.

Alun perin arvioitiin, että juttu olisi edennyt syyttäjälle viimeistään keskiviikkona 15.4. mutta poliittisista syistä asia lykättiin vaalien jälkeiseen aikaan. Tämä on nykyään normaalikäytäntö Suomen poliisissa ja oikeuslaitoksessa kaikissa monikulttuuriseen rikollisuuteen liittyvissä jutuissa: ne siirretään vaalien jälkeen. Kaikki varmaan muistavat vielä monikulttuuriset jengit, jotka hakkasivat kymmeniä vaaleaihoisia nuoria ja lapsia viime syksynä. Osa jengiläisistä on saatu kiinni ja heidän oikeudenkäyntinsä on käyty, mutta tuomion julistaminen lykättiin poliittisista syistä vaalien jälkeiseen aikaan.

Suomalaiset poliitikot ovat laajalti olleet sitä mieltä, että koko somaliyhteisöä ei voi syyllistää muutaman somalimiehen tekemästä joukkoraiskauksesta. Rasismille on jälleen kerran vaadittu nollatoleranssia. Poliitikoista rohkeimmat ovat vaatineet maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ihmisille opetetaan arvoja, kuten ”esimerkiksi että naisia pitää kunnioittaa. Raiskata ei saa.”

Itse olen sitä mieltä, että Suomeen ei pidä lainkaan ottaa sellaisia maahanmuuttajia, joille pitäisi opettaa, että naisia pitää kunnioittaa ja raiskata ei saa.

***

Mitä me sitten voimme oppia Tapanilan joukkoraiskauksen jälkiseurauksista? Me voimme oppia ainakin sen, että joukkoraiskauksen tehneillä somaleilla oli takanaan oman yhteisönsä vankka tuki: kymmenet vanhemmat ja vapaaehtoiset avustajat kokoontuivat oikeustalolle tukemaan näitä nuoria miehiä. Johtavat somalipoliitikot kiirehtivät korostamaan, että koko yhteisöä ei pidä syyllistää muutaman nuoren tekemän joukkoraiskauksen perusteella, rasismille on oltava nollatoleranssi ja maahanmuuttopolitiikkaa ei saa missään tapauksessa tiukentaa.

Vielä huolestuttavampaa on se, että joukkoraiskauksen tehneillä somaleilla oli takanaan myös valtaapitävän eliitin ja valtamedian vankka tuki: media oli viikkokausia täynnä kannanottoja, joissa kohkattiin rasismista ja vaadittiin lisää rahaa kotoutumiseen, mutta varsinaisesta rikoksesta ja sen uhrista ei välitetty lainkaan.

Entä mitä nämä Tapanilan joukkoraiskauksesta vangittuina olleet ja nyt vapautetut somalimiehet ja muut nuoret somalimiehet ovat oppineet? He ovat oppineet ainakin sen, että he voivat Suomessa joukkoraiskata tai tehdä aivan mitä tahansa ilman mitään rangaistusta. Suurin osa tekijöistä on jo nyt vapaalla jalalla. Jos jokin tuomio joskus tulee, se on korkeintaan ehdollista eli ei mitään. Heidän oma yhteisönsä on heidän tukenaan ja Suomen valtamedia hyssyttelee.

Somalimiehet ovat oppineet, että he ovat ylempirotuisia kuninkaita, jotka voivat Suomessa tehdä ihan mitä tahansa ja kohdella vääräuskoisia ja etenkin vääräuskoisia naisia aivan miten tahansa ilman rangaistuksen pelkoa.

Tämä on se viesti, jonka suomalainen yhteiskunta on katsonut hyväksi lähettää kaikille somaleille.

Minä en ihmettelisi, jos tämä opetus johtaisi aina vain uusiin joukkoraiskauksiin.

En ihmettelisi sitäkään, että jos uusi joukkoraiskaus tapahtuisi aivan vaalien alla, poliisi ja valtamedia tekisivät kaikkensa, jotta siitä uutisoitaisiin vasta vaalien jälkeen. Koska kaikki siirretään aina vaalien jälkeiseen aikaan.